Me, myself and I

Itsekeskeinen, itsepäinen, itseironinen, itsekäs (vai olikos se jo sanottu). Tuntui jotenkin, että olen viime aikoina elänyt liikaa toisten ehdoilla, joten päätin harjoittaa minäboostausta.
Osaanhan minä olla itsekäs ihan ilman erityistä pönkittämistäkään... oikeastaan olen aivan älyttömän itsekäs... unohdan sen vaan toisinaan. Sitten se oma-minä nostaa taas rumaa karvaista päätään ja ottaa haltuunsa sen mikä sille kuuluu, eli kaikki. Elämä vaan ei aina ole samaa mieltä vaikka kuinka HALUAN! ja TAHDON!

Ehkä tästä jotain etujakin on ollut, ensimmäisen kerran pitkään aikaan pääsin tänään istumaan valmiiseen pöytään, ei tarvinut kun vähän käydä söhläämässä (kun en osaa pitää näppejäni erossa) hellan ääressä. En voi nimittäin sietää, että asioita tehdään "väärällä" tavalla. Ne pitää tehdä niinkun minäkin, eikä sovelleta.

Ei sohvaperuna ruokaa tehnyt - eikä Hysteria, Mysteria tai Anarkiakaan - vaan ainoa joka ei vielä uskalla kapinaan nousta... Hysterian kihlattu, talon ainoa poika. (Perunahan ei ole enää poika vaan mies...isolla mahalla.)

Kihlattu on oppikirja esimerkki ADHD:sta joten kutsuttakoon sitten täällä vaikka Addiksi. Jopa minä - kiltti ihminen, hermostun Addille välillä, se kun ei osaa olla hetkeäkään paikallaan, ja jos muu ei liiku niin suu sitten ainakin.

Mutta takaisin siihen tärkeimpään eli minuun. Rauhallinen minä on ehkä hetkellisesti vajonnut uinumaan ja se räyhä-minä on ollut enemmän esillä - se joka vaatii ja haluaa. Ei hormoneja ei, niitä ei nyt tähän sotketa - tämä on ihan jotain muuta.
Ajatuksia tämä kuitenkin sotkee, en tahdo saada yhtään selkeää lausetta aikaiseksi.

joten alter ego hiljenee hetkeksi...