keskiviikko 26. syyskuuta 2007

Haastetta pukkaa

Tällaisen se Igraine sitten miulle heitti...

"Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Päälläni on erittäin epäeroottinen vaaleansininen flanelipyjama, eikä sitten muuta.
Unille tästä olen jo siirtymässä, joten asu on siihen vallan sopiva. Ja mitä suuremmassa määrin - takaa rauhallisen ja häiriöttömän yöunen ;-)

Näyttää tämä haaste jo kovasti blogistaniassa kierrelleen, joten en nimeä ketään varsinaisesti...napatkaa matkahan jos siltä tuntuu, kaverin kiusaksi tai omaksi iloksi.

tiistai 11. syyskuuta 2007

Syyskuun 11. 2001

Kaikki varmaan muistavat tämän päivämäärän ilman sen kummempia miettimisiä. Useat ovat nähneet kymmeniä uutispätkiä ja dokumenttejakin aiheesta.
Törmäsin itse hyvin häkellyttävään ja paljon ajatuksia herättävään videopätkään, jonka haluaisin teidänkin katsovan.
Aikaa on syytä varata n. 90 min. Itse en ainakaan malttanut jättää tätä kesken.

Tässä siis... Erilainen totuus Syyskuun 11. päivän WTC -tornien romahtamisesta.
Video on tekstitetty suomeksi.
LINKKI

torstai 23. elokuuta 2007

Arkeen paluu

Kun on pitkään ollut hiljaa, uudelleen aloittaminen tuntuu todella vaikealta. Piti itseäänkin oikein muistutella, mitä tänne on tullut kirjoiteltua.

Elämä alkaa taas palautua entiselleen kesälomien jäljiltä. Sama tuttu arki-aamujen kaoottinen tunnelma tuntui jo tervetulleelta vaihtelulta kesän jälkeen.
Aamut alkavat nyt entistäkin aikaisemmin, koska Hysterian lisäksi, myös Mysteria siirtyi ammatillisten opintojen pariin, eikä matkaa enää taiteta polkupyörällä. Mysteria on odotetusti ottanut elämänmuutoksen omaan rauhalliseen tapaansa, ei hermoilua, jännitystä tai muitakaan tunteenpurkauksia. Mysterialle asiat vain tapahtuu -piste- mitäpä niistä vouhkaamaan. Hysteria jaksaa stressata Mysteriankin puolesta, epäilee ettei tämä pärjää ja jatkuvasti tuskailee toisen "saamattomuudella" joksi Mysterian näennäisen apaattisuuden tulkitsee. Itse olen enemminkin odottavalla kannalla, josko Mysteria vihdoinkin vapautuisi kuorestaan ja antaisi muunkin maailman nähdä sen aidon Mysterian kaiken sen synkkyyden alta.

Meidän kaikkien oma pikku lemmikki - Anarkia - aloitti ylä-asteen. Kapinasta on jollain lailla ollut terä poissa viime viikkoina. Luultavasti uuteen kouluun siirtyminen ja uusi järjestys elämässä ovat hetkellisesti saaneet Anarkian ajatukset karkailemaan toisaalle. Ensimmäisen viikon paniikkiaamujen jälkeen asiat alkoivat pikkuhiljaa sujua. Hermoille käyvää jatkuvaa palatustaan Anarkia ei ole lopettanut, mutta siskojen ärsyttämisen sijaan Anarkia on käyttänyt energiaansa tiedonhankintaan. Hysteria ja Mysteria ovat olleet jatkuvan kysymyspommituksen kohteena, ja alkuun ihan mielellään jopa vastailivatkin, mutta tietäähän sen... kaikki kestää vain aikansa. Kysymystulvan sietokyky on hiljalleen kutistunut ja Anarkia saakin vastausten sijaan hyvin nopeasti käskyn olla hiljaa.

Tästä se taas lähtee... arkeen paluu.

torstai 16. elokuuta 2007

Kannustusmerkkiä pukkaa

Hieman huonoa omaatuntoa potien liitän tähän saamani ..hmm, kunniamerkkikö tämä?! Kannustimeksi Igraine on tämän minulle myöntänyt joten nöyrimmät kiitokset.



Kirjoitusintoa alkaisia jo olla, mutta pää pysyy tyhjänä. Oikeammin siellä lienee liikaakin asioita, mutta jälleen kerran sellaista mitä en suin surminkaan tohdi suuren yleisön silmien eteen heittää. Sitähän voi joku vaikkapa päästä kurkistamaan ihan sisään asti jos vähän muuria raottaa.

tiistai 7. elokuuta 2007

Karma Hotel lobby

Elämä on ollut viime aikoina hiukkasen normaalia vauhdikkaampaa, eikä loivemmissakaan kaarteissa ole ehtinyt tänne suuntaan vilkkua näyttää.
Olen sentään yrittänyt uskollisesti käydä päivitettyjä suosikkejani lukaisemassa... monasti vasta yömyöhällä, joten sisältö ei välttämättä ole aina oikein auennut, saatikka että oisi kommentteja jaksanut irrotella.

Koulujen alkua odottelen innolla, palautuu taas se jonkinmoinen rytmi tähänkin hulabaloohon. Koko kesän on tyttötrio elänyt kuin hotellissa - kaikki odotetaan valmiina eteen, ja nyt on kurinpalautusviikko meneillään. Saa jokainen kantaa kortensa tähänkin kekoon tai reseptionisti-pikkolo-siivooja-kokki-tarjoilija-pyykkääjä sanoutuu irti työsuhteestaan.

Ilmojen viilettyä ja työtaakan kevennyttyä, palailen taatusti useammin astialle.
Siihen asti....

Welcome to the Karma Hotel
Looks like Heaven but could be Hell
Where pleasant screams transform to yells
And every suite casts its own spell


tiistai 17. heinäkuuta 2007

Bloginimi-meemi

Igraine haastoi minut seuraavanlaiseen bloginimipaljastus-kampanjaan.
...

Blogistania on täynnä mitä mielenkiintoisempia bloginimiä. Mistä ne ovat peräisin? Mikä on niiden tarina?

Omani tarina on hyvin yksinkertainen. Pienenä tyttönä isä kutsui minua Korpuksi, siitä taas oli suora tie "Murusteluun"... korppujahan ei murustelematta voi syödä.


Mikä on sinun tarinasi?
Kerro bloginimesi tai blogin nimesi tarina ja haasta kolme muuta tekemään samoin.

Haasteen heitän jatkettavaksi PusNus Geelle, Tarpomista Marikille ja Katiija -odota, teen tän kerroksen loppuun.

Muiden blogituttavuuksien nimistä minulla jo jonkinnäköinen käsitys onkin, mutta toki kaikki haluavat saavat osallistua.

perjantai 6. heinäkuuta 2007

Pink (...is my favorite crayon)



Jostain pääni sopukoista päästin nyt valloilleen tämän Steven Tyler - pakkomielteen uudelleen, joten tässä sitä nyt ollaan. MINÄ pääsen nauttimaan lisää herkkusuuta ja Marikille sitä Joe Perryä. Unohtamatta kuitenkaan esityksen musiikillisia arvoja, tätä on ilo niin katsella kuin kuunnellakin. Toivottavasti edes jollekulle avautuu aivan uusi musiikkielämys.

torstai 5. heinäkuuta 2007

I don't wanna miss a thing



Olen aina pitänyt suurisuisista miehistä ja Steven Tyler oli jo teini-iän märkä päiväuni. Siksi tämä ei kuitenkaan ole täällä, vaan... biisi on kaikista maailman rakkauslauluista minulle merkityksellisin.

Seiskameemi

Haastoin ihan itse itseni tähän hullutukseen syystä jotta, muut perheenjäsenet on tullut esiteltyä... itseäni vaan en vielä ole.

Eli siis 7-meemin ideana on kertoa itsestään 7 asiaa, ja haastaa 7 blogaajaa tekemään sama. Asioiden pitäisi olla sellaisia, joita ei ole blogissa aiemmin mainittu. Tämä vaatiikin vähän pohdintaa.

1. Kyllästyn nopeasti - ihmisiin, paikkoihin, esineisiin, asioihin, työhön...- kaikkeen, varsinkin jos mikään ei koskaan muutu. Tästä syystä minulla on jatkuvasti keskeneräisiä käsitöitä, piirroksia, projekteja. Aloitan yhden asian ja kun kyllästyn, sysään sen syrjään ja aloitan jotain uutta. Kun sitten saan jotain valmiiksi, olen siitä yhtä yllättynyt kuin muutkin - ja tavattoman ylpeä.

2. Inhoan sukkia. En käytä niitä kuin pakon edessä - kovilla pakkasilla, ja silloinkin vain villaisia.

3. En käytä vihki-ja kihlasormuksen lisäksi mitään muita koruja. Korvissa on kyllä reikiä - 2 molemmissa - muttei koruja.

4. Rakastan meren tuoksua.

5. Pystyn taivuttamaan sormeni ylimmän nivelen kohdalta. Näyttää kamalalta ja aiheuttaa usein suonenvetoa, mutta lapsista se on hauskaa.

6. Puhun itsekseni, varsinkin jotain tehdessäni. Asioiden ääneen sanominen selkeyttää ajatuksia ;-)

7. Pidän rajusta seksistä.

Eihän tämä niin kauhean vaikeaa ollutkaan. Tämä meemi on sen verran jo blogistaniassa kierrellyt, etten suoraan osaa osoittaa tätä kenellekään. Paitsi - Igraine - sinut on haastettu! Ja 6 vapaaehtoista.

maanantai 25. kesäkuuta 2007

Kuolema korjasi satoa
















Nyt se olisi taas kärsitty - Juhannus.
Eikä ne uutiset tarjonneet kovin kaunista kertomaa.

- Hukkuneita 5
- Tapaturmaisia kuolemia 3
- Liikennekuolemia 4
- Ammuttuja 1
- Puukolla tapettuja 1

14 siis yhteensä, ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ei tässä ole vielä kaikki. Kaikkia ei heti maanantaina osata kaivata joten lisää ilmaantuu sitä mukaan kun eivät kotiudukkaan... ainahan niitä. Toivottavasti määrä kuitenkin jää tähän.

Oma juhannus meni kaikin puolin rauhallisissa merkeissä. Tyttötriokaan ei saanut aikaan katastrofin aineksia, vaan jokainen palautui ehjänä ja ajoissa kotiin omilta riennoiltaan. Tästäkin vähästä voi siis olla kiitollinen.

Omalta osaltani otan osaa näiden 14 menehtyneen ihmisen omaisten suruun.
Takaisin ei menetettyä saa, mutta elämä jatkuu kuitenkin.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2007

Keskikesän juhlaa










Kaikessa hiljaisuudessa, keneltäkään lupaa kysymättä, olen päättänyt olla kirjoittamatta jos ei mitään sanottavaa ole.
Nyt kuitenkin on pakko älähtää ennenkuin on myöhäistä... joten tässä tulee, pidelkäähän housuistanne.

Sehän alkaa olla taas ihan käsillä, hukkumisjuhla, keskikesän juhlistaminen erilaisine miehisyysriitteineen.
Esitänkin siis muutaman hiljaisen toiveen:

- Jos otetaan, ei ajeta...mitään leluautoa suurempaa, sen enempää vesillä kun maallakaan - juu eikä taajamissa.
- Jos miehisyyttä täytyy mitata kusikaaren pituudella, sen voisi tehdä jalat tukevasti rantahiekassa - ei veneen laidalla.
- Kokon sytyttämiseen ei tarvitse bensakanisteria! Kynttilän valokin riittää toisinaan.
- Ollaan ihmisiksi!
- Muistetaan myös lapsia!
ja vielä yksi...
- Pidetään ne terä- ja ampuma-aseet siellä lukkojen takana!

Näitä jos kaikki noudattaisi, saattaisi juhannuksen jälkeen olla aamulehti mukavampaa luettavaa. En minä saarnaa, toivon vain.

Rauhallista Jussia kaikille.

maanantai 11. kesäkuuta 2007

Mikä kukka olet?

Tällainen kukkakooppi löytyi Piivin blogista. Omani osui ja kolahti niin kohdalleen, että ajattelin tästä olevan iloa muillekin.

Ohdake 7.1. - 3.2.
Lumme 4.2. - 1.3.
Horsma 2.3. - 4.4.
Leskenlehti 5.4. - 2.5.
Vanamo 3.5 . - 6.6.
Voikukka 7.6. - 10.7.
Keto-orvokki 11.7. - 8.8.
Kurjenkello 9.8. - 4.9.
Suopursu 5.9. - 7.10 .
Peltolemmikki 8.10. - 12.11.
Siankärsämö 13.11. - 8.12.
Kanerva 9.12. - 6.1.

Ohdake 7.1. - 3.2.

Piikikäs ja pelottava. Viljelijöiden kiroama kasvi, johon karjakaan ei koske. Ohdakkeella on hankalan kasvin maine ja vaikean ihmisen leimaa kantavat valitettavasti usein myös ohdaketyypit. Ventovieraiden on vaikea lähestyä itseään suojelevaa, sulkeutuneelta vaikuttavaa ohdaketta ja monet karttavat häntä tinkimättömyyden, suorapuheisuuden ja “piikikkyyden” vuoksi. Ohdakkeen tuntevat tietävät hänen kuitenkin olevan ahkera, tunnollinen ja usein jopa itsetuhoisen velvollisuudentuntoinen. Ohdake sopii hyvin tehtäviin, joissa vaaditaan itsenäisiä päätöksiä ja vastuunkantamista. Hän vaatii paljon itseltään ja muilta eikä aina tule toimeen ihmisten kanssa, joiden näkemykset poikkeavat hänen omistaan. Ohdake voi kuitenkin kouluttaa itsensä hyväksi kuuntelijaksi ja yhteistyöntekijäksi. Ohdakkeen yksityiselämä on yksityistä eikä hän päästä lähelleen kaikkia, ei edes halua miellyttää kaikkia. Läheistensä ja erityisesti oman perheensä vuoksi hän on kuitenkin valmis uhrautumaan.

Lumme 4.2. - 1.3.

Lumme viihtyy tyynissä vesissä. Kun aurinko paistaa lämpimästi sen suojaisaan lahdenpoukamaan, lumme hehkuu ja pursuu elinvoimaa. Melko mitätönkin puhuri saa sen suuret lehdet värisemään huolestuneesti ja myrskyssä lumme vetäytyy kiertyneiden lehtiensä suojiin odottamaan tyventä. Lumme ei kuitenkaan tyydy nököttämään paikallaan. Se kasvattaa pitkän, jäntevän varren, jonka avulla se voi kurkotella paljon kotoisia pohjavesiä kauemmaksi. Sitä utelias lumme tekee ahkerasti. Lumme tarvitsee muutoksia ja jännitystä. Jos vesi “lammessa” ei vaihdu, lummeihminen tylsistyy, lihoo ja muuttuu happamaksi. Toisaalta lumme on hyvin varovainen. Joskus se löytää todellisen onnensa vasta, kun joku ulkopuolinen tuuppaa sen vieraaseen lampeen. Lumme rakastaa mukavaa elämää, kauniita esineitä ja hauskoja hullutuksia, mutta vaikeatkaan tilanteet eivät sitä murra. Pinnalliselta vaikuttava lumme on perusluonteeltaan empaattinen vakavikko. Hänellä on taipumusta ottaa turhiakin huolia ja hän ehdottomasti murehtii kaikki asiat etukäteen. Rakkaudessa lumme on romanttinen täydellisyyden etsijä. Siksi hän rakastuu harvoin, mutta kun oikeat kemiat kohtaavat, syttyy kestävä roihu.

Horsma 2.3. - 4.4.

Arkisen tuntuista horsmaa on helppo vähätellä, mutta harva tulee huomanneeksi, kuinka kaunis ja komea se omassa arkisuudessaan on. Hoksaamattomat saavat syyttää itseään, sillä he jäävät paljosta paitsi. Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa. Se pysyy pystyssä kovan vartensa avulla ja nostaa ylpeästi päätään. Horsma tunnetaan myös palokukan tai paloheinän nimellä. Nimet kuvaavat sen kasvupaikkoja, metsien palo- ja hakkuuaukeita, mutta nimitykset kertovat myös tulisesta luonteesta: hiljaisena pysytellyt horsma saattaa yht’äkkiä roihahtaa ja syttyä kukoistamaan sopivan tilaisuuden tullen. Pelkkä rentun ruusu? Ehkä, ehkä ei. Horsma saattaa itsekin syyllistyä näennäiseen vaatimattomuuteen ja itsensä vähättelyyn. Sen ei kuitenkaan pidä antaa hämätä. Horsma tietää arvonsa, tekee itse omat valintansa ja kantaa pystypäin valintojensa seuraukset muiden mielipiteistä piittaamatta. Saat kutsua horsmaa rentun ruusuksi. Mutta älä suutu, jos horsma ei ole mielipiteestäsi kiinnostunut.

Leskenlehti 5.4. - 2.5.

Leskenlehti on vaatimaton, Kuitenkin kaikki huomaavat sen. Samoin on leskenlehti-ihmisten laita, he säteilevät hyvää tuulta ja ilahduttavat läsnäolollaan muita. He tuntevat hyvin itsensä, hyväksyvät virheensä ja ovat siksi muiden mielestä välillä hätkähdyttävänkin avoimia kertoessaan itsestään. Leskenlehti ei pelkää olla seuran keskipisteenä ja on muutenkin mielellään esillä. Leskenlehti-ihmistä on helppo lähestyä ja hänestä saa nopeasti hyvän, luotettavan ystävän. Rönsyilevä ja utelias luonne esiintymishalun yhteydessä johtaa kuitenkin siihen, etteivät kaikki pidä leskenlehdestä. Siksi leskenlehti viihtyy parhaiten kaltaistensa joukossa. Lyhytjänteisyys ja pintapuolisuus ovat leskenlehdelle ominaisia piirteitä ja siksi hän nauttii töistä, joista tulee nopeasti valmista ja joiden tulokset näkyvät kunnolla. Kärsivällisyys on hyve, jota leskenlehden on opeteltava koko elämänsä. Leskenlehdellä on kaksi lähes kokonaan toisistaan poikkeavaa elämää. Alkuvaiheessa (kukkiessaan) se on sirkeä ja näkyvä. Aikuistuessaan leskenlehtipersoona tekee saman kuin nimikkokasvinsakin; vaihtaa luonnetta. Leskenlehti kasvattaa valtavat tummanvihreät lehdet. Leskenlehti-ihminen saattaa aloittaa aikuisiässä uudelleen opinnot, vaihtaa ammattia, muuttaa asumaan maalle tai muuten “vetäytyä” omien suojalehtiensä varjoon. Jos leskenlehti solmii avioliiton nuorena, toimii se parhaiten toisen leskenlehti- ihmisen kanssa. Yhdessä kasvaminen ja muuttuminen lujittaa liittoa vuosien mittaan.

Vanamo 3.5. - 6.6.

Pieni ja herkkä vanamo elää huomaamattomana ja vaatimattomana omaa salaista elämäänsä syrjässä valtateistä ja kiireestä. Kiireisiltä pintaliitäjiltä vanamo jää kokonaan huomaamatta, mutta rauhallinen kulkija ja asioihin paneutuva osaa katsoa sinne missä hiljaiset aarteet ovat. Vanamon kauneus ja herkkyys löytää yleensä ymmärtäjänsä ja ihailijansa. Nykymaailmassa vanamon ominaisuudet eivät ole arvostuksen huipulla, joten syrjäytymisen ja erakoitumisen vaara vaanii. Riuhtaisu mukaan elämän hälyyn silloin tällöin tekisi hyvää, harjoitusmielessä. Vaikka vanamo vaikuttaa lähes avuttomalta, hän uurastaa sitkeästi ja etenee sopivassa ympäristössä ja oikealla alalla lopulta hyvinkin pitkälle. Hiljainen uurastus ei aina saa ansaitsemaansa arvostusta ja huomiota. Vanamo voisi opetella edes vähän itsekehua, vaikka se hänelle onkin vastenmieleistä. Hälyä ja tekniikan pauketta vanamo ei kestä, hän nauttii metsän ja luonnon rauhasta, valitsee tarkkaan seuransa ja viihtyy omissa oloissaan. Rakkaudessa ja ihmissuhteissa vanamolla on harvoin ongelmia. Hän välttää konflikteja ja osaa sopeutua, rönsyillä, jopa luikertaa - eikä koskaan jyrää toisia. Vaara onkin, että joku jyrää hänet, tai ainakin yrittää. Tällaisesta tilanteestakin vanamo yleensä selviää, ei taistellen, vaan hiljaa muualle siirtyen. Hän ei tarvitse muita ihmisiä niin kipeästi, että maksaisi suhteesta minkä hinnan tahansa.

Voikukka 7.6. - 10.7.

Voimakastahtoinen voikukka jakaa kanssaihmiset kahteen leiriin; voikukkapersoonaa joko rakastetaan tai inhotaan. Huomaamattomaksi tai harmittomaksi häntä ei sano kukaan. Komea, kirkkaana loistava voikukka on kernaasti keskipisteenä, missä ikinä onkin. Ja voikukkahan on: yhtenä hetkenä hän valloittaa muilta tilaa täällä, seuraavassa hetkessä huomio kiinnittyy voikukkaan toisaalla. Seinäruusuksi voikukka ei alistu, vaikka moni kernaasti syrjäyttäisi yksinvaltiaan elkeillään vihamiehiä keräävän voikukan. Loistonsa alla voikukallakin on heikot kohtansa. Sisimmässään hän pahoittaa mielensä herkästi, mutta nostaa päänsä kohti aurinkoa sitkeytensä avulla. Sitkeys on samaan aikaan sekä vahvuus että heikkous: voikukkaihmisen on tiedostettava, että moni tulkitsee sitkeyden ylimielisyydeksi. Pienelle ystäväpiirilleen voikukka on luotettava lähimmäinen. Siinä missä voikukkakasviin voi turvautua niin nälässä, janossa kuin moninaisessa vaivassakin, on voikukkaihminenkin valmis antamaan kaikkensa auttaakseen ystäviään. Voikukan elämänkumppaniksi ei sovi toinen voikukka: suhde toimii kuumana viha- rakkaus -suhteena, mutta pidemmän päälle tilasta parrasvaloissa tulee liian suuri taistelu. Voikukan rinnalle voi jäädä vain huumorintajuinen ja sopeutuvainen elämänkumppani.

Keto-orvokki 11.7. - 8.8.

Ensivaikutelma keto-orvokista on suloinen. Vaikka katse on lapsenomaisen luottavainen, koko olemus pieni, ujo ja vaatimaton, hänestä huomaa pian yllättävää värikkyyttä ja monimuotoisuutta. Hänessä on ainutlaatuista persoonallisuutta, outoa, jopa omassa suvussaan. Et ole tekemisissä minkään keskivetotyypin kanssa. Herkkä keto-orvokki on vahvalla varrella tukevasti kiinni maassa. Suku ja ystävät ovat hänelle suorastaan elintärkeitä. Valta ja raha eivät häntä kiinnosta, hän tarvitsee ennenkaikkea ihmisiä, läheisyyttä ja lämpöä. Hän viihtyy ja kukoistaa vaatimattomissa olosuhteissa ja saa muutkin viihtymään. Keto-orvokin juhlissa ei tarvita gourmet- ruokia. Teekupin ääressä hänen luonaan vietetään unohtumattomia iltoja. Äärimmäisen sosiaalisena ja empaattisena keto-orvokki suorastaan itsestään ajautuu ammatikseen auttamaan muita. Eläytymiskykyisenä hän sopii myös esiintyväksi taiteilijaksi, etenkin näyttelijäksi. Aina tuohtuessaan ja muista huolehtiessaan hän helposti unohtaa huolehtia omasta terveydestään ja lepohetkistään. Oma rakkauselämä, perhe ja lapset jäävät helposti liian vähälle huomiolle. Keto-orvokin pitäisi varata almanakkaansa oma rauhallinen koti-ilta edes silloin tällöin. Keto-orvokki valitsee mielellään puolisokseen hiljaisen ja rauhallisen luonteen, joka myhäilee taustavoimana vilkkaassa seuraelämässä. Itsekkäät ja kovat kyynärpäätaktikot hän jättää huomiotansa vaille.

Kurjenkello 9.8. - 4.9.

Huomiota herättävä, erikoislaatuinen, luokseen kutsuva, ihastusta osakseen saava. Siinä laatusanoja, jotka kuvaavat kurjenkello-persoonaa. Kurjenkelloa et löydä joka mutkasta, mutta tavatessasi tiedät, että seura tulee miellyttämään. Kasvina kurjenkello pitää valoisista rinnelehdoista, samoin kurjenkello-ihminen rakastaa niin asumisessaan kuin koko elämänsä linjoissa valoa, ilmavuutta, tilaa ja vapautta; periaatteella antaa kaikkien kukkien kukkia! Kurjenkello haluaa, ja myös sopii, kukoistamaan samassa “kimpussa” mitä erilaisimpien kedonkukkien kera. Kurjenkello nostaa jopa metrisen vartensa muiden kellojen yläpuolelle ja tarkkailee maailmaa ennakkoluulottomin, ennennäkemätöntä ja parempaa etsivin katsein; mikään uusi ei ole niin erikoista, etteikö sitä kannattaisi kokeilla… Vaikeudet on tehty voitettaviksi. Kurjenkello elää täysillä aurinkoista päivää, syksy tulee myrskyineen, mutta ei kannata murehtia! Kurjenkellolle sopiikin vierelleen vankkavartisempi ja maanläheisempi kukka tukemaan, joka ei koko ajan kurkottele maailman tuuliin. Kurjenkello voi suotuisien myötätuulien puhallellessa suurine “kalkattavine” kelloineen joskus unohtaa vierellään kasvavat kissan- ja variksenkellot, joten perusteellisesti rauhoittuen, tutkistelevaan itsetarkkailuun kannattaa uhrata aikaa.

Suopursu 5.9. - 7.10.

Suopursua ei voi olla huomaamatta. Hänen läsnäolonsa vaistoaa jo kaukaa ja hänen persoonansa on yhtäaikaa kiehtova ja uhkaava. Hän kukoistaa haasteellisella kasvupaikallaan ja kohoaa pian sen kiistattomaksi kuninkaalliseksi. Vanhastaan suopursukasvia on käytetty karkottamaan täitä, koita ja rottia. Myös pursuihminen on elementissään taisteltaessa pahaa vastaan. Hän kiiruhtaa hätäavuksi kriisialueille, taistelee eläinoikeuksien puolesta tai pelastaa perjantai-iltaan sammuneita nuoria. Hän myös odottaa runsasta kiitosta vaivoistaan, vaikka kuittaakin sen vähättelyllä. Mukava elämä maljakossa kuihduttaa suopursun nopeasti ja on epämiellyttävää myös ympäristölle. Pieneen tilaan vangittu pursu levittää ympärilleen helvetillisen katkun, joka särkee päätä ja silmiä. Perheessä suopursu määrää tavat. Hän joko nalkuttaa tai antaa ymmärtää, kummin vain, mutta molemmissa lajeissa hän on erittäin lahjakas. Vastalahjaksi hän antaa läheisilleen tinkimättömän tuen ulkomaailmaa vastaan. Perheen on kuitenkin vahdittava, ettei heidän pursunsa vedä itseään liian tiukille: puuvarsi voi joskus katketa yhtäkkiä ja äänekkäästi.

Peltolemmikki 8.10. - 12.11.

Vaatimaton olemuksesi kätkee salattua suloa. Nuoruutesi nupussa saatat tuntea itsesi punastelevaksi seinäkukaksi, mutta jo varhain kukintosi kypsyy ihanaan sineensä. Et oikein osaa valita elämänuraasi, vaan hajotat itseäsi moneen suuntaan. Onnistut kuitenkin pitämään rönsyilyn hallinnassa ja lopulta monet mielenkiinnon kohteesi osoittautuvat hyvin hedelmällisiksi. Sinua pidetään hieman epävarmana ja mitättömänä, mutta ken sinuun tutustuu, hurmaantuu lempeään sineesi. Hiljaisuutesi rakentaa ympärillesi salaperäisyyden verhon. Viihdyt kuitenkin mainiosti ihmisten lähellä, vaikka et seurueen keskipisteenä. Pidät maaseudun rauhasta ja kuljeksit mielelläsi tutuilla pelloilla ja kallioilla. Yllättävä menestyksesi saattaa aiheuttaa kateutta ja sinuun liitetään tarinoita, synkkää draamaakin. Kuiskitaan, että neidolleen kukkiasi poiminut nuorukainen horjahti vuoksesi virtaan ja huusi ennen hukkumistaan: älä unohda minua. Tämä nimesi tunnetaan monilla kielillä. Lähipiirissäsi sinusta ollaan monta mieltä, riippuen siitä kuka puhuu: ikävänkukka, muistiainen, orpolapsenkukka, lemmenkukka. Itse et tunne olevasi kovinkaan kohtalokas, pidät niin onnesi kuin murheesikin omanasi. Suuripiirteisenä luonteena et piittaa puheista. Sukunäkö on teillä perinteisesti vahva piirre ja itse tiedät, että onneton tarina liittyy rannalla asuvaan serkkuusi Luhtalemmikkiin. Sinua huvittaa, että harva tietää todellisen taustasi. Sen, että tieteellinen nimesi merkitsee hiiren korvaa. Hoida itseäsi, niin säilytät kukkeutesi pitkään. Pystyt tuottamaan kukkia koko kasvukautesi ja herätät ihastusta vielä kypsälläkin iällä. Vartesi on kovin hento, pidä huoli selkäsi kunnosta.

Siankärsämö 13.11. - 8.12.

Siankärsämö kulkee elämänsä ryhdikkäänä ja pystypäisenä, mutta ei itsepäisenä. Yllättävänkin joustavan luonteensa ansiosta se sopeutuu helposti muutoksiin ja uusiin tilanteisiin. Epäoikeudenmukaisuuksia siankärsämö kavahtaa, siksi se on aina valmis puolustamaan vääryyttä kärsineitä. Vastoinkäymiset eivät sitä pelota. Pikemminkin ne ovat vain haasteita, jotka on voitettava. Siankärsämö ei koreile ulkonäöllään, mutta hengeltään suurena se ei huku muiden joukkoon. Sen iloinen elämänmyönteisyys säteilee ympäristöön eikä sen tarvitse koskaan olla yksin. Hyvänä kuuntelijana siankärsämö paneutuu joskus liikaa muitten ongelmiin ja unohtaa, että myös itselle olisi annettava aikaa. Opettelemalla tervettä itsekkyyttä se voi torjua silloin tällöin uhkaavaa uupumusta. Siankärsämössä on taipumusta syvällisyyteen ja elämän tarkoituksen pohdiskeluun. Liikuntamuodoista jooga sopii sille parhaiten, mutta sen tulisi vahvistaa myös lihaksiaan, niin että pitkä ja usein solakka varsi ei vanhemmiten menetä ryhdikkyyttään. Tuittupäisyydellään siankärsämö joskus hämmentää ympäristöään ja tämän luonteenpiirteen hiominen vaatii vielä paljon työtä.

Kanerva 9.12. - 6.1.

Ensivaikutelma kanerva-ihmisestä voi olla kuiva ja nuiva. Tarkempi tutustuminen paljastaa kuitenkin yllättävän rönsyilevän ja rehevän tyypin. Kanervan elämänkaari on harvoin suoraviivainen ja tavanomainen. Elämä koettelee, mutta kanerva kuuluu niihin, joiden voima ilmenee muille usein vasta vastoinkäymisissä. Hän on selviytyjä ja nousee aina jaloilleen sitkeytensä ansiosta. Hänellä on myös riittävästi itsetuntoa nöyrtymiseen ja joustamiseen tarvittaessa. Kanerva valikoi tarkasti seuransa ja viihtyy huomattavan hyvin kaltaistensa parissa sekä yksin. Massatapahtumat eivät häntä kiinnosta. Hän lähtee seikkailumatkalle Etelä- Amerikkaan mieluiten yksin ja valitsee harrastuksekseen postimerkkeilyn mieluummin kuin joukkuepelin tai kuorolaulun. Toisin kuin suomalaiset yleensä, kanerva selviytyy kukkeasti myös pimeimmän ja kylmimmän ajan yli. Hänellä on sen sijaan taipumusta vetäytyä kuoreensa aurinkoisimpaan kesäaikaan. Mutta ne, jotka kanervan tuntevat, ovat jo tottuneet tähän.

Mukava olisi tietää millaisia kukkasia tätä käy kurkkimassa...joten älä ujostele, vaan lisää kommentti vierailusi päätteeksi.

kesäterveisin

voikukka
(kukkaperheeseen kuuluvat myös kaksi lummetta, keto-orvokki ja suopursu)

tiistai 29. toukokuuta 2007

Huh hellettä



No nyt sitä sitten saadaa hellettä niin että tuntuu.

Ensin aina odotellaan ja maristaan, kun vettä vaan sataa ja on kylmä - toivotaan aurinkoa ja lämpöä. Kun sitä lämpöä sitten tulee (rajansa voisi tietysti olla silläkin) sitten valitellaan, kun on niin kuuma ja aurinkokin paistaa silmiin.

Voisikohan sitä joskus olla asioihin tyytyväinen ihan sellaisenaan, mitään muuttamatta. Nautiskellaan tästä auringosta ja lämmöstä nyt kun sitä saa, joutaa sitä sitten talvella taas palelemaan. Sadekin on tietysti hyvä asia, ilma on helpompaa hengittää, ja luonto saa piristystä...eiköhän sitäkin saada ajallansa.

sunnuntai 27. toukokuuta 2007

Ihan paska juttu

Olenhan minä maininnut Anarkian uteliaisuudesta...enkös olekin.
Taas tuli huomattua, ettei sillä todellakaan ole minkäänlaisia rajoja.
Tässä männäviikolla "säästöpossu" alkoi ilmoittelemaan täyttymisestään kurluttavan äänen muodossa kun vessa vedettiin.
Hetimiten laukkasin ravistelemaan sohvaperunamiestä ja komensin tutkimaan asian. Tottahan halusin tietää tarvitaanko Kodin Putkimiestä vaiko paskakuskia. Sohvaperunamies lupasi tutkia asian... no tiedättehä - ehkä viikon päästä.
Siinä se sohvalla asiaa tuumaili oikeen pitkän kaavan mukaan, eikä toiminnasta tietoakaan.

Parin päivän päästä huomautin uudelleen asiasta ilmoittamalla, ettei vessaan ollut kohta asiaa kakkoselle kun kumisaappaat jalassa. Anarkia sattui olemaan kuuloetäisyydellä ja ilmoittautui heti vapaaehtoiseksi säästöpossun tutkintaan!
- Mennää iskä... tuu jo..mennää nyt, ala tulla, mä haluun nähä.
Sohvaperunamiestä yökötti jo pelkkä ajatuskin ja Anarkia oli intoa pursuten jo menossa.
- Tuu nyt iskä, mä tuun sun mukaan, mä voin kattoo, ei sun tarvi...nostat vaa kantta..
No saihan se sp-mieskin itsensä lopulta ylös ja otti rohkaisua muutamasta karhusta ennen varsinaista actionia. Siellä ne sitten isä ja tytär mittailivat pihalla takamukset pystyssä paska-kasan korkeutta ja totesivat, että täynnä on ja putki jo tukossa sen vuoksi.

Käsittämätön lapsi minulla siis, kenellä muulla on teini-ikäinen tytär joka haluaa tutkia viemärikaivon sisältöä?!

keskiviikko 23. toukokuuta 2007

1 kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa



Mahtaisko tästä kuvasta saada irti 100 sanaa, tuhat vaikuttaisi liioittelulta.
Kommentteihin voipi niitä sanoja lisätä.


Muokkausta...
Kuvassa muuten keikkuupi Calista Flockhart eli kaikkien tuntema "Ally McBeal".

tiistai 22. toukokuuta 2007

Ystävyysanarkiaa


Ihmetellen olen seuraillut Anarkian ystävyyssuhteita, niistä ei tunnu dramatiikkaa puuttuvan. Siinä ovat kyseessä sellaiset luonnonvoimat, ettei Anarkiankaan kova luonne tahdo sitä kestää, itku on usein herkässä - ja voimasanat.

3 tytön muodostama "Bermudan kolmio" aiheuttaa jatkuvasti onnettomuutta, suuntaan jos toiseenkin. Kaksin aina kaunihimpi pätee tässäkin, pariton lukumäärä on mahdoton yhtälö yhdessä olemiseen. Se joka tästä kolmiosta vuorollaan pudotetaan pois, tuntee olonsa poikkeuksetta hylätyksi. Anarkiakin saa aina oman vuoronsa, vaikkakin harvakseltaan - ja juuri nyt on meneillään Anarkian eristysviikko.

Sen pystyi lukemaan tytön synkiltä kasvoilta ihan kysymättäkin, että jotain on pielessä. Kun puhelin ei soi ihan entiseen tapaan ja Anarkia viihtyy yksikseen kotona mököttämässä, ei ole vaikea arvailla miksi. Turha on yrittää lohdutella ja ymmärtää - "et sä tajuu.. mee pois", on vakiovastaus, ja Anarkiasta huokuu synkkä suru.

Epäilys kaivertaa sisintä, ja usein Anarkia uskotteleekin itselleen, että häntä ei enää huolita mukaan lainkaan vaan hänet on tuomittu olemaan yksin loppu ikänsä. Tytöt varmasti puhuvat jotain pahaa Anarkiasta, nyt kun hän ei ole paikalla - ja olo synkistyy entisestään. Syntyy kasakaupalla tummia piirroksia murheellisen musiikin säestyksellä.

Kotona saa jokainen tuta Anarkian pahasta olosta, ystävällistä sanaa ei suusta tule ja riita rakennetaan vaikka väkisin. Tulee usein mieleen se lause , - Ei kukaan sinua huomaa, ellet itse mene mukaan(kirjasta; Kuka lohduttaisi Nyytiä) - mutta luulen, että se on parasta jättää sanomatta. Ei Anarkia halua muiden seuraan.. kelvollisia ovat vain ne kaksi.

En muista itselläni koskaan olleen samanlaista, tai ehken ahdistunut yksinolosta niin paljon. Jos ei kavereilla ollut aikaa, keksin kyllä muutakin tekemistä... miksei sitten Anarkiakin? Enkä muista hautoneeni vainoharhaisia ajatuksia ystävien keskinäisistä supinoistakaan, vai olenko unohtanut tällaiset ikävät muistot aivan harkiten.

Onneksi tämän kaiken tietää olevan ohimenevää, huomenna voi kaikki jo olla toisin, unohdetuksi jää joku toinen... ei kai tällaistakaan haluaisia toivoa, mutta minkäs teet.

sunnuntai 20. toukokuuta 2007

Me, myself and I


Itsekeskeinen, itsepäinen, itseironinen, itsekäs (vai olikos se jo sanottu). Tuntui jotenkin, että olen viime aikoina elänyt liikaa toisten ehdoilla, joten päätin harjoittaa minäboostausta.
Osaanhan minä olla itsekäs ihan ilman erityistä pönkittämistäkään... oikeastaan olen aivan älyttömän itsekäs... unohdan sen vaan toisinaan. Sitten se oma-minä nostaa taas rumaa karvaista päätään ja ottaa haltuunsa sen mikä sille kuuluu, eli kaikki. Elämä vaan ei aina ole samaa mieltä vaikka kuinka HALUAN! ja TAHDON!

Ehkä tästä jotain etujakin on ollut, ensimmäisen kerran pitkään aikaan pääsin tänään istumaan valmiiseen pöytään, ei tarvinut kun vähän käydä söhläämässä (kun en osaa pitää näppejäni erossa) hellan ääressä. En voi nimittäin sietää, että asioita tehdään "väärällä" tavalla. Ne pitää tehdä niinkun minäkin, eikä sovelleta.

Ei sohvaperuna ruokaa tehnyt - eikä Hysteria, Mysteria tai Anarkiakaan - vaan ainoa joka ei vielä uskalla kapinaan nousta... Hysterian kihlattu, talon ainoa poika. (Perunahan ei ole enää poika vaan mies...isolla mahalla.)

Kihlattu on oppikirja esimerkki ADHD:sta joten kutsuttakoon sitten täällä vaikka Addiksi. Jopa minä - kiltti ihminen, hermostun Addille välillä, se kun ei osaa olla hetkeäkään paikallaan, ja jos muu ei liiku niin suu sitten ainakin.

Mutta takaisin siihen tärkeimpään eli minuun. Rauhallinen minä on ehkä hetkellisesti vajonnut uinumaan ja se räyhä-minä on ollut enemmän esillä - se joka vaatii ja haluaa. Ei hormoneja ei, niitä ei nyt tähän sotketa - tämä on ihan jotain muuta.
Ajatuksia tämä kuitenkin sotkee, en tahdo saada yhtään selkeää lausetta aikaiseksi.

joten alter ego hiljenee hetkeksi...

torstai 17. toukokuuta 2007

Haastettu

Tämä on sitten Helunan ansiota.
Kokeile oman nimen kirjaimilla ja katso mitä selviää. Haasta lopuksi kaksi ystävääsi.

A : You like to drink.
B : Everyone wants you.
C : You are really silly.D : You like to drink.
E : Damn good kisser.
F : You are dead sexy.
G : You never let people tell you what to do.
H : You have a very good personality and looks.
I : You are great in bed.
J : People adore YOU!
K : You're wild and crazy.
L : Everyone loves you.
M : Best kisser ever.
N : You like to drink.
O : Awesome kisser.
P : You are popular with all types of people.
Q : You are a hypocrite.
R : Fuckin crazy.
S : Easy to fall in love with.
T : You're loyal to those you love.
U : You really like to chill.
V : You are not judgmental.
W : You are very broad minded.
X : You never let people tell you what to do.
Y : Best g/f b/f anyone could ever ask for.
Z : Always ready.

* * * * * * *

K : You're wild and crazy.
O : Awesome kisser.
R : Fuckin crazy.
P : You are popular with all types of people.
P : You are popular with all types of people.
U : You really like to chill.

Ja minun haasteeni iskee kahteen ensimmäiseen kommentaattoriin ;-)
(..ja nyt sitten tietty ei kukaan kommentoi yhtään mitään, omia kommentteja ei lasketa)

tiistai 15. toukokuuta 2007

Vihreäsilmämeemeilyä


Johan meni helppo asia vaikeaksi.
Huomasin, itsessäni uuden piirteen - osaan olla turhamainen.

Piti ihan vaan napsaista omasta silmästä kuva, vihreät kun ovat, mutta.. muutaman minuutin pikajutusta tuli tunnin rupeama.
Räps, ensimmäinen kuva;
- Aargh, mun silmähän on ihan turvoksissa, ja ei kun silmänympärysvoidetta etsimään - sitä mikä vähentää turvotusta ja tummuutta silmien alla...I wish.

Räps, toinen kuva;
- Apuaaa, kauheet kulmakarvat, näytän ihan Brezneviltä... nyppimään.

Räps, kolmas kuva;
- punoittava kulma, ripsetön silmä... huoh.. ei tästä tuu mitään.

Räps, neljäs kuva;
- tän kyllä laitan, tuli mikä tuli...vähän photarilla korjailen.
Katselin tulosta näytöltä hyvin hämmentyneenä, olenko se muka minä... ja ratkean nauruun. Mitäs menin ottamaan kuvan liian läheltä ja ilmekin asiaankuuluvan vakava. Tämähän on siis to-del-la vakava asia. - Hymy peppuun!

Ripsivärituhrinnan ja pienen kuvanmuokkauksen jälkeen pyyhin hikeä otsalta ja päätän, että tämä se nyt on ja piste. Kuva ei tee oikeutta omintakeiselle iriksen meripihkapilkutukselle, mutta se silmän vihreys näkyy - ja sehän oli tarkoitus uskokaa pois.

..pää täynnä..

Hysterialla paniikkipäivä, samoin Anarkialla - aggressioangstin kera ja minä tunnen tarvetta vajota syvälle omaan mielikuvitusmaailmaani.
Ei ne oikein ymmärtäneet, kun pyysin sylkemään ne omat huolensa ulos yhdellä kertaa ja sitten olemaan hiljaa. Tuli vaan sellainen tunne, ettei yhtään enää tai pää räjähtää. Ehkä minä sitten huomenna taas jaksan.

lauantai 12. toukokuuta 2007

Mistä huomaat olevasi äiti

1. Jaat jäätelöä viivottimella, että kaikki saavat yhtä suuren palan.

2. Et muista kammata hiuksiasi joka päivä.

3. Piiloudut kylpyhuoneeseen ollaksesi yksin.

4. Lapsesi oksentaa ja sinä kiiruhdat ottamaan oksennuksen päällesi.

5. Jonkun toisen lapsi oksentaa synttäreillä. Sinä jatkat syömistä.

6. Toivot, että ketsuppi on vihannes, sillä se on ainoa tapa saada lapsi syömään.

7. Et voi luopua vauvan vaatteista - se tuntuu niin lopulliselta.

8. Kuulet oman äitisi äänen tulevan suustasi, kun sanot:"Ei noilla kengillä!"

9. Lakkaat kritisoimasta äitisi kasvatumenetelmiä.

10. Palkkaat lastehoitajan, koska et ole käynyt miehesi kanssa ulkona ikuisuuksiin ja käytät puolet ajasta soittamalla kotiin tarkistaen, että lapset voivat hyvin.

11. Sanot ainakin kerra päivässä:"Minusta ei ole tähän", mutta tiedät ettet vaihtaisi sitä mihinkään.

.. Heh...niinpä

perjantai 11. toukokuuta 2007

Onnenmurusia


Joskus on syytä lueskella omiakin tekstejä täältä uudelleen, ja tulipahan eilen taas vuodatettua omasta "kurjasta" äitiydestä.

Ei se nyt ihan niin kamalaa kuitenkaan ollut - onnenmurusiakin joukossa yllin kyllin, enkä päivääkään siitä vaihtaisi pois. Jotkut asiat ehkä voisin tehdä toisella tapaa, mutta hyvä näinkin.

Voin olla onnellinen siitä, että...
- minulla on 3 tervettä lasta,
- lapsien isä on vielä kuvioissa mukana
- ruoka on riittänyt, vaatteitakin on ja katto pään päällä.
Kaikki äidit eivät voi sanoa näin.

Omilla kumpparihermoilla olen selvinnyt elämässä näinkin pitkälle katkeamatta. Ehkäpä sekin päivä vielä koittaa, että napsahtaa, on jopa todennäköistä, mutta siihen asti - valtakunnassa kaikki suhteellisen hyvin.

torstai 10. toukokuuta 2007

Äitiyden ihanuutta


Media taas kerran tursuaa äitiyttä tavalla jos toisellakin. Eräs silmiini osunut artikkeli herätti erityisesti ajatuksia omasta äitiydestä.

"Äitiyteen liittyy paineita, sillä naisen roolia vanhempana kommentoidaan paljon. Lapsen hyvinvointi kytketään usein äitiin, ja tämän toiminta nähdään moraalisina valintoina.
Äiti toimii joko oikein tai väärin, hyvin tai huonosti. Paineet johtavat helposti syyllisyyteen ja huonoon omatuntoon."


Kuinka moni äiti voi väittää, ettei koskaan ole tuntenut olevansa huono äiti jossakin tilanteessa. Minä en ainakaan voi. Teinimonstereiden äitinä olo ei ole helppoa, mutta ei se ollut aina sitä silloinkaan kun olivat vielä täysin äiti-riippuvaisia. Päälimmäisenä muistona Hysterian ja Mysterian vauva-ajasta on jäänyt se loputon väsymys ja riittämättömyyden tunne. En kyennyt minkään mittapuun mukaan olemaan se täydellinen "superäiti" joka pitää kodin kiiltävän puhtaana ja valmistaa hymyillen maittavaa ruokaa iloiselle perheelleen - näyttäen itse hehkuvan kauniilta.

Miltä lie on sohvaperunamiehen silmin näyttänyt se suttuinen osa-aikakoomassa laahustava äitivaimo-minä, joka vain harvoin muisti näyttää harjaa omille hiuksilleen tai kiinnittää huomiota vaatetukseensa. Pyykkivuori sai kasvaa rauhassa, eikä ruokakaan useimmiten ehtinyt valmiiksi sohvaperunamiehen palatessa raskaan työpäivän jälkeen kotiin.
Ja kerrottakoon nyt kaikille kauhistuneille lukijoille, että kyse on tosiaankin Hysteria-Mysteria kaksikon vauva-ajasta (ikäero 1 vuosi ja 8 kk). Toki toiset selviävät kaksosistakin, mutta se ei nyt tähän saumaan ole vertailukelpoista.

Hysteria oli koliikki-vauva ja myöhemmin aggressiivisen mustasukkainen. Mysterian henki oli vaarassa heti jos uskalsin kääntää selkäni, joten Mysteria kulki ensimmäisten elinkuukausien ajan mukana joka paikkaan roikkuen kuin pieni apina "kylkikourussa" - tiedättehän - se lonkan ja kainalon välinen alue.

Jotenkin siitä hengissä kuitenkin selvittiin - lapset ja minä. Sohvaperunamiehen olemassaolon muistin siinä vaiheessa kun Mysteriakin jo opetteli kävelemään, oli kaikesta huolimatta jäänyt odottelemaan "heräämistäni". Myöhemmin ajateltuna, olin ehkä kuitenkin ihan jees-äiti, kauhukaksikko oli aina puhdas, ruokittu ja kuiva. Eihän sitä täydellinen tarvitse olla, mutta olin varmasti se ainoa oikea ja täydellinen äiti Hysterialle ja Mysterialle....kunnes petturin elkein toin kotiin Anarkian ;-)

Siis hyvää tulevaa äitienpäivää kaikenlaisille äideille!

Voinko suositella...

Pitkään aikaan en ole törmännyt kirjaan jonka olisin jaksanut ahmia lähes yhdeltä istumalta. No, ei se onnistu tällaisen lauman kanssa koskaan, aina joku vaatii huomiota kesken kaiken, mutta vuorokaudessa kuitenkin.

Harvoin sitä enää löytääkään niin mielenkiintoista lukemista, ettei raaskisi laskea sitä käsistään ennenkuin viimeinenkin sana on imaistu. Tämän kyseisen kirjan/kirjailijan nimi osui silmiini muistaakseni Appelsiinin tuoksua - blogista, jota olen säännöllisesti seuraillut.

Kerron, kerron...odottakaa nyt hetkinen. Kirja tosiaankin on Torey Haydenin Tiikerin lapsi. Kirja ei ole fiktiivinen, joten sitä ei voi suositella aivan kaikille. Pienen Sheilan tarina on niin riipaiseva, että se saa toisinaan vatsan vääntymään solmuun.

Tämä tekstinpätkä jolla kirja alkaa, kertoo sen sisällöstä jo hyvin paljon;
"Uutinen oli aivan pieni, vain pari pikku kappaletta, jotka oli sijoitettu kuudennelle sivulle sarjakuvien jälkeen. Siinä kerrottiin kuusivuotiaasta tytöstä, joka oli ryöstänyt lähiseudulla asuvan pikkulapsen. Hän oli kylmänä marraskuun iltana vienyt kolmivuotiaan pojan läheiseen metsään, sitonut hänet puuhun ja polttanut häntä. Poika oli nyt paikallisessa sairaalassa kriittisessä tilassa. Tyttö oli otettu huostaan."

Kyllä asettuvat oman elämän ongelmat oikeisiin mittasuhteisiin kertarysäyksellä. Taatusti parhaiten käytetty 8,00 € pitkään aikaan (tosin käytin vielä toisen mokoman saman kirjailijan Auringonkukkametsään).

torstai 3. toukokuuta 2007

Luonne-eroja

Otetaanpa esimerkiksi jokapäiväinen arkiaskare:

Roskapussin matka keittiön kaapista ulos tienvieressä seisovaan jäteastiaan

Sohvaperunamies huomaa roskapussin täyttyneen aamulla kahveja keitellessään, vääntää pussin solmuun ja jättää sen paikalleen, kippaa edellisen kahvinsuodatinpussin sisältöineen tiskipöydälle ja jatkaa kahvinkeittoa.
Hysteria terottaa kajalkynänsä suljetun roskapussin päälle, vaivautumatta edes yrittämään pussin aukaisua.
Mysteria jättää roskansa suoraan keittiön pöydälle - liekö edes tiedostaa moisen asian kuin roskapussin olemassaoloa.
Anarkia ilmoittaa kovaan ääneen vastalauseensa, koska kukaan ei ole vaihtanut täyden pussin tilalle uutta.

Huomatkaa - tässä vaiheessa ei kukaan tee elettäkään täyden roskapussin siirtämiseen.

Minä-äiti tupsahdan höyryävänä ulos suihkusta, marssin keittiöön, kaadan itselleni kupin kahvia, nappaan roskapussin - raotan sitä sen verran, että tiskipöydällä lojuva suodatinpussi mahtuu vielä mukaan ja Mysterian pöydälle heittämät appelsiininkuoret - kahvikuppi toiseen käteen ja kävelen ulos. Kahvikuppi odottaa terassilla kun kipaisen pussin säiliöön. Istun ja nautin kahvini kaikessa hiljaisuudessa kuunnellen lintujen laulua, ennen kuin palaan sisään keskelle samaa kaaosta. Laitan uuden roskapussin ja siivoan Hysterian teroitusjätteet lattialta.

Tässä vaiheessa kansa herää, yksi jos toinenkin ilmoittaa:
- Oisin mäkin sen voinu viiä.

Niinpä niin.
Jos olisin pyytänyt jotakuta viemään pussin, olisi seurannut 15 minuutin kiivas huuto ja kinastelu siitä, kuka pussin joutuu viemään.
Säästin siis kaikilta hirvittävän määrän energiaa toimimalla niinkuin yleensäkin - heti, välttämättä asiaa sen kummemmin ajattelematta (Sohvaperunamiehenhän olisi pitänyt tehdä suunnitelma siitä, koska pussi olisi ollut viisainta viedä).

tiistai 1. toukokuuta 2007

Hauskaa vappua

Vappu sitten tuli ja meni. Tulikohan tätä joskus ennen jotenkin juhlittuakin??!!
Paniikinomaiset mietteet vanhuudesta valtaavat mielen. Vappuaattona - vain sohvaperunamies seurana - lapset kylillä heilumassa. Ja mitä minä teen, neulon sukkaa!! Vedin sentään yliannostuksen munkeista, simaa ei taidettu edes muistaa..

No sohvaperunalla oli omat simansa - sitä missä on karhun kuvia. Muttei niidenkään voimalla jaksanut kovin vapusta riehaantua, sillä kun on juhlapäivä melkein joka päivä - serpentiinit vintillä ja ilmapallo vatsassa.

Itseäni lohduttaakseni palautin mieleeni vapun kaukaisesta nuoruudestani (vakavan laskutoimituksen jälkeen)24 vuoden takaa. No alaikäinenhän minä silloin olin - moralistien kannattaa siis jättää lukematta.

Kyseisen ikimuistoisen vapun vietin todella kosteissa merkeissä. Määriä mainitsematta, liian kosteissa. Alkuillan hämärien muistikuvien lisäksi olen joutunut turvautumaan kuulopuheisiin loppuillan tapahtumista. Silmälasit katosivat (ihan uudet), syli täynnä oksennusta - housut piloilla, runsaasti noloja tilanteita, ystävät pelastivat putkaan joutumiselta. Kotiovella oli sitten vielä yön päätteeksi äiti odottamassa;
- Odotas kun isäs kuulee tästä, oli äidin toteamus, ennenkuin sammuin eteisen lattialle.

En jäänyt odottamaan. Ei, en minä omaa isääni pelännyt (tai ehkä ihan vähän), vaan häpesin itseäni. Seuraavana päivänä poistuin tavaroineni kotoa, ja sillä tiellä olen edelleen.

Vaikka sitä joskus nuoruuteen takaisin haikaileekin, en kaipaa takaisin tuohon kyseiseen hetkeen. Tätä juttua en aio hämärtyvinä syysiltoina kertoilla lapsenlapsille takkatulen ääressä ;-)

Siilitesti

Kiroilevasiili.fi

maanantai 30. huhtikuuta 2007

Piiloblogeilua

Ei se anna luonto vaan periksi kirjoitella sisimpiä tuntojaan julki koko maailmalle. Jotkut asiat vaan on niin kipeitä ja käsittelemättömiäkin - ulos ne on kuitenkin saatava, joten päädyin kirjoittelemaan niitä piilotettuun blogiin, johon saatan sitten jossain vaiheessa tarkkaan harkituille ja paikkansa ansainneille henkilöille lukuluvat antaa.

En tiedä vielä itsekään, mitkä mahtavat ne kriteerit olla joilla luottamukseni voitetaan - se kun ei ole niitä helpoimpia tehtäviä. Sitä on tullut joskus sinisilmäisesti luotettua liikaakin ihmisten hyvyyteen ja potkun persauksiin vain palkaksi saanut. Tästäkin huolimatta vielä uskon, että niitäkin ihmisiä on jotka ovat oikeasti hyviä ihmisiä.

Se siitä... ja nyt haistelemaan kylmiä tuulia raikkaaseen ulkoilmaan. On se vaan ihanaa kun on kevät (sää tänään: navakkaa tuulta, lämpötila nollassa).

sunnuntai 29. huhtikuuta 2007

Maton alla..

Huomasin tänään vältteleväni sitä koko perhettä koskettavaa ongelmaa, jonka vuoksi päätin blogini aloittaa. Enkä vieläkään pysty siitä sanaakaan kirjoittamaan.

...ehkä huomenna.

Hupsista... 100 kävijän raja on mennyt rikki tänään!
Kiitokset vaan uteliaille ;-)

Vitun menkat

Elämä voi neljän naispuolisen perheenjäsenen kanssa olla kovin hormonivetoista.
Kaikkien teini-iän muiden angstien lisäksi on vielä kestettävä tätä sukukypsyyden tuomaa iloa - kuukautisia. Teinibakteeri sentään talttuu iän myötä mutta hormonimonsterit jatkavat jylläämistä hamaan mummoutumiseen asti.

Jonkun viisaan muistan maininneen, että saman perheen naisilla on usein hyvin identtinen hormonitoiminta ja sitämyötä kuukautiskiertokin myötäilee toinen toistensa omia. Juu - myötäileehän se - ihan peräkkäin suorastaan, kun yhdellä kuukauden suositut loppuu - toisella ne tekevät jo tuloaan PMS:n muodossa. 4 naista ja kuukaudessa 4 viikkoa, ynnätkääpä siitä.

Tiedä sitten, onko omaa äitiäni kiittäminen tuskaviikoista vai osoitanko nöyrimmät kiitokseni pidemmälle perhehistoriaan - itse olen onnistuneesti siirtänyt nämä geenit omiin tyttäriin, joten voimme olla varmoja ainakin lasten biologisesta äidistä.

Närästys ei siis ole ainoa vaiva jolloin on vaikea olla mukava. Sanomattakin selvää on, että sohvaperunamies joutuu herkästi kostonenkeleiden hyökkäyksen kohteeksi - raukka kun on väärää sukupuolta, eikä siten voi ymmärtää.

Hysteria on kuin myrskyn merkki jo päivää paria ennen, mikään ei ole hyvin. Ovet paukkuu ja nuoremmat siskot saavat kylmää kyytiä pelkästään vääränlaisesta katseesta. Perhe hiljentyy kunnioittamaan tätä luonnonvoimaa jokainen tahollaan ja Hysteriaa väistellään - mikä sekin aiheuttaa usein voimakkaita tunteenpurkauksia.

Mysteria vajoaa oman mielensä synkkyyteen ja voi kirjaimellisesti pahoin. Koskettaa ei silti saa.. no ehkä ohimennen hipaista jos uskaltaa.

Anarkia ei pitele omaa naiseuttaan salassa.
- Vittu taas mulla on menkat!!!! Iskä mee hakeen siteitä... äiti mulla on tissit kipeet!!!!!!! Ja sohvaperunamies punastuu päänahkaa myöten vaikka vähän hymyilyttääkin. Anarkia nyt vaan on niin häpeilemättömän avoin. Eikä sohvaperunamies parka oikein vielä ole sisäistänyt viimeisenkin vauvan kasvaneen ulos lapsenkengistä.

Luulen, että sohvaperunamies odottaa sitä päivää kun jokainen näistä pikku-naisista on lentänyt pesästä, ennenkuin uskaltaa alkaa taas elää omana itsenään.

torstai 26. huhtikuuta 2007

Sohvaperunakoira

Tämä narttu on omaksunut sohvaperunakoiran roolin täydellisesti.
Kolmen ihmisen repaleinen - parhaat päivänsä nähnyt sohva on sen tähystyskeskus, josta sen jäätävä tuijotus kohdistuu kaikkeen liikkuvaan, silloin kun se vaivautuu silmänsä avaamaan (varsinkin sen jäänsinisen silmänsä).

Sohvaperunakoira ei varsinaisesti ole sylimallia, joten se pystyy vaivatta täyttämään paikkansa.
Kohtalaisen kasvatuksen saaneena se kuitenkin emäntäänsä väistää...viisas koira, saisipa sohvaperunamiehenkin kasvatettua yhtä tottelevaiseksi.

Sohvaperunakoira nukkuu lähes läpi vuorokauden. Toisinaan se kuitenkin säälistä raahautuu emännän mukana ulkoilemaan, eihän emäntää voi aina yksinkään sinne laittaa. Jos taivaalta putoilee jotain epämääräistä ja kosteaa ei ulkoilusta edes keskustella... siellähän voi vaikka kastua.
Jos käytän emännän käskyvaltaa (niin niin minä se tosiaan olen) ja retuutan vastentahtoisen sohvaperunakoiran sateeseen, saan portilla viimeistään "noniin-eiköhän-tämä- pelleily-taas-tällä-erää-riitä" katseen ja vastukseksi 30 kiloa silkkaa lihasta nelivedolla.
On ollut pakko todeta, etteivät kaikki koirat ehkä rakastakkaan ulkoilua säällä kun säällä.

Ainoa asia joka saa nartun lihat liikkeelle salamavauhtia on tietenkin ruoka. Näistä ajoista se on tarkka. Emännälle on turha kiukutella, mutta jos sohvaperunamies on ruokinta-vuorossa, on parasta heittäytyä hysteeriseksi jo hyvissä ajoin. Tiedättehän Cujon - elokuvakoiran?! .. narttu on ottanut siitä mallia.

No siinäpä se... meidän karvainen syömä-sonta- ja uni-automaatti.
Ja mitäkö merkkiä... kuva selittänee. Narttu tosin kieltäytyi kuvaussessiosta, joten päädyin vastaavaan.




Sanatonta viestintää

Kyllä taas kaivattaisiin jotain parisuhdeneuvojaa ärkele.
Sohvaperunamiehen yhtäkkinen kohtaus oli ilmeisesti jonkinlaista sanatonta viestintää.. yksityistä salakieltä joka minun olisi pitänyt ymmärtää, mutta kun ei.

Onkohan miehilläkin jotain salaperäisiä hormoneja, jotka silloin tällöin heittää häränpyllyä?! Tänään vallitsivat kylmän sodan tuulet - Sohvaperunamies tyytyi tuijottamaan välinpitämättömästi minua olutpullon lävitse. Minkäänlaista selitystä en saanut, tosin kohtauskaan ei toistunut, mikä jo sinällään on helpotus.

Kuinka ne aina uskaltaakin väittää, että naisia on vaikea ymmärtää. Miehet ne vasta umpikieroja onkin... josko ovat alkujaan sitten Savosta kaikki.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2007

Korvaan tarttunutta

"Sellaista se on - perhe-elämä, joskus joku nukkuu sohvalla."

Aika yön viimeisen hitaan

Jos joskus olet musiikkia kuunnellessa ajatellut laulun olevan kuin sinulle/sinusta tehty
- niin tämä on sitä minulle.

So you're trying to do what they did,
Your friends that turned to liquid,
And got lost in a sea...
Now you're drowning me

With your talk of four-leaf clovers
You turn to rocks and omen
To beat the ambient harm
That is bruising your karma

Oh, I wish my arms were wider,
I wish that I could hide you,
So you can rest and repair
Without the blanket of sorrow...
The thick and the gray,
Your blanket of woe
Is so heavy and stained
And it only weighs you down

Oh...So you thought that getting sober
Would mean your life was over
I don't think it's that bad,
I don't think it's that sad.

Just you sleep a little baby,
Leave the world alone and later,
If you wake up alive,
That old blanket of sorrow
Could be feathers and down
Your blanket of woe
Would leave you alone

And I could love you 'til you drown
Come to me, let's drown,
Come baby, let's drown
In feathers and down.

~
The Feathers and Doom
The Cardigans
~

tiistai 24. huhtikuuta 2007

Hajatelma

Elämä on täynnä suuria mysteereitä - ja usein ne ovat kaksijalkaisia.

~Korpputse~

Sohvaperunamiehen kohtaus nro. 1.

Meinasin kyllä persuuksilleni lentää, kun keittiöstä alkoi kuulua iloista astioiden kilinää ja veden solinaa - siis ilman, että minä olin samaisella suunnalla!
Sohvaperunamiehellä oli jokin käsittämätön akuutti kohtaus päällä, vihelteli ja tiskasi.
No, tietenkin minä siltä istumalta tivaamaan syytä moiseen aktiivisuuteen (yksinkertainen kun olen).

- Mitäpä miehellä mielessä, oletkos jotain vailla, tokaisin suorasukaiseen tapaani ja pukkasin kylkeen räpyttelemään ripsiä.
- Ei tässä mitään, aattelin vaan tehä jotain...mennäänkö kohta kauppaan!? Ensityrmistyksen jälkeen jäi jäljelle vaan pääntäydeltä kysymysmerkkejä. Tämä ei hyvää tiedä, tunnen sohvaperunamiehen ajatukset paremmin kuin se luuleekaan. Jos kerran ei ollut kyse eroottisen erityispalvelun esivalmisteluista (näistä ehkä joskus tuonnempana....siis ehkä) niin taatusti kuitenkin jostain tulevasta yllätyksestä.

Tokihan sohvaperunamies tekee mitä itse tahtoo, mutta asiat voi tehdä helposti tai vaikeasti ja tässä on nyt selvästi haussa se helpompi tapa - ilman turhaa rähinää.
Inhoan odottamista ja sitä ei sp-mies koskaan osaa ennakoida. Mitä enemmin on aikaa, sitä suuremmaksi ehtii kiukku odottamisesta paisua, luulisi vuosien kokemuksella jo tämänkin muistavan.

maanantai 23. huhtikuuta 2007

ESTP - persoonallisuus

Ekstrovertti-Havaitsija-Ajattelija-Spontaani

Törmäsin jossakin blogissa persoonallisuustesti-innostukseen ja hetken mielenjohteesta päätin jälleen kerran tehdä sen itsekin. Olen aikaisemmin saanut lähes joka kerralla eri tuloksia, joten tein sen varmuudeksi kahteen kertaan. Eikä auta mikään, tulos oli molemmilla kerroilla sama.

En aivan tunnista itsessäni Promoottoria joka ESTP on.
Jatkan testailua... mitä useammin sen tekee ja saa saman tuloksen, sitä todennäköisimmin testin tulos on oikea. Näin sivustolla kerrottiin.

Jos kiinnostaa... testi löytyy täältä (engl.)


Lisäilyjä
... no jo on *piip* *piip*, lisätestit tuotti yllärinä 2 x ESFP - Ekstrovertti - Havaitsija - Tunteva -Spontaani...
Tosin täytyy tunnustaa, että järki ja tunteet ovat jatkuvassa sotatilassa keskenään. Jospa olenkin Tunteva - Ajattelija....

Sohvaperunamies

Mietiskelin ensin ansaitseeko sohvaperunamies lainkaan omaa lukua (aloittamaani henkilöiden esittelykierrosta), päätös tuli kuitenkin tehtyä... joten tässä se nyt tulee.

Sohvaperunamies on pohjimmiltaan vähän saamaton, mutta kiltti. Saamattomuus taasen johtunee päättämättömyydestä - asioita pitää miettiä, pohtia ja suunnitella aina raivostuttavuuteen asti. Monasti ne sitten jäävätkin sille suunnitteluasteelle koskaan toteutusvaiheeseen etenemättä. Hysteria jaksaa vielä näin 10 vuoden jälkeenkin katkerana muistuttaa eräästä tekemättömyydestä.

Sohvaperunamiehellä ei ole käsi täynnä peukaloita, päin vastoin - osaa tehdä sitä mihin mielensä asettaa. Talo on saanut laajennuksen sohvaperunamiehen toimesta ja piharakennuksen restaurointikin toteutui monen vuoden pohdinnan ja suunnittelun jälkeen varsin mallikkaasti. Kaikessa kuitenkin piilee se pieni "mutta". Sohvaperunamies tekee asiat oman mielensä mukaan koska haluaa ja miten haluaa, eikä juuri muiden mielipiteitä kaipaa, olivatpa sitten oikeassa tai ei.

Sohvaperunamiehelle onkin olemassa vain yksi totuus ja se on hänen totuutensa.

Hysteria, Mysteria ja Anarkia suhtautuvat sohvaperunamieheen kukin omalla tavallaan. Hysteria on taitava manipuloija ja sohvaperunamies hänen sätkynukkensa. Molemmat myöntävät syytteen 100 %, mutta eivät tee asialle mitään.
Mysteria rakastaa sohvaperunamiestä täydestä sydämestä, eikä halua kuulla yhtäkään negatiivista lausumaa tästä tärkeästä ihmisestä. Mutta - Mysteria ei sano tätä koskaan ääneen.
Anarkia on sekä viiltävän julma, että hellän huomaavainen sohvaperunamiestä kohtaan. Ja jottei kasvojaan kokonaan menettäisi, varmuudella viljelee julmuutta hiukan hellyyttä runsaammin.

Sohvaperunamies on Hysterian, Mysterian ja Anarkian isä. (tarkennukseksi)

Itse olen sohvaperunamiehen rinnalla tahtonut raahustaa myötä ja vastoinkäymisissä... jälkimmäisten ollessa tällä hetkellä suurempana osuutena kakkua... jo liki 20 vuotta.

Ja koskapa sohvaperunamies vilkuilee minua epäilevän mietteliäänä, päätän olla jatkamatta tätä analyysiä pidemmälle....
Luulenpa, että sohvaperunamies seikkailee näissä tarinoissa vielä moneen kertaan.

... oikeasti tekisi mieleni jättää tämä juttu julkaisematta... epäkelpoa mielenkiinnotonta tekstiä, mutta nyt saa se pohjaton itsekritiikki huutaa tyhjyyteen....

sunnuntai 22. huhtikuuta 2007

Sunnuntai-ahdistusta

Lepopäivä - kuka idiootti senkin on keksinyt - täytynyt olla mies.

Kokonaisen tunnin ehdin nautiskella sunnuntai-aamun rauhallisuudesta ennenkuin Hysteria marssii olohuoneeseen, nappaa kaukosäätimen ja alkaa hermostuneen kiivaasti rämpyttelemään kanavia edestakaisin. Yritän väliin sanoa, että "olisin kyllä katsonut...". Vaikenen kuitenkin viime hetkellä kun ensimmäinen ryppy ilmaantuu Hysterian otsaan. Ei jaksa, ei tänä aamuna, olkoon. Rahnustan keittiöön ja kaadan uuden kupillisen kahvia.
- Otatko teetä, kysyn.
- En mä nyt, sanoo Hysteria, suu täynnä suklaakeksejä. On siinä ja aamupala, ajattelen, mutten sano mitään, tiedän jo olla sanomatta.

Kuluu hetki, Anarkia loikkii äänekkäästi paikalle.
- Ei kai tänäänki sada, voi v...u! Suljen korvani, sen osaan.
Sitten Anarkian haukansilmät havaitsevat tyhjän suklaakeksipussin, en ehdi paeta paikalta...
- Kuka v...u on syöny nää kaikki! Mä en saanu yhtään! Äitiiiii!!!!! Hysteria on taas syöny tahallaan kaikki piparit!!! PLAAPLAAPLAAPLAAPLAA!!!!! Anarkia on päässyt elementtiinsä.
- Mitäs et oo koskaan kotona, laukoo Hysteria kimeällä äänellä takaisin, - Ihan oikein sulle, et ikinä jätä itekään koskaan muille mitään! Ja sitäpaitsi otit eilen ilman lupaa mun.....!

En jää kuuntelemaan, pyykinpesu tuntuu sillä hetkellä todella viehättävältä ajatukselta. Sohvaperunamies jää tyttöjen riidan jalkoihin, muttei se välitä. Se vaan tyynen rauhallisesti evakuoi yksin jääneen kaukosäätimen ja jatkaa sitä mihin Hysteria jäi - kanavasurffailua.

Ajatus käväisee Mysteriassa, pitäisiköhän sille keittää kahvia. Katson kelloa joka näyttää 11, ei vielä, Mysteria haluaa nukkua pitkään. Päätän odottaa vielä tunnin, vaikka kaipaankin Mysterian rauhoittavaa seuraa. Onnistun viivyttelemään pyykin kanssa niin kauan, että kun palaan keittiöön, Anarkia tekee jo lähtöä ja Hysteria on kadonnut jonnekin.

- Hysteria on piilottanu kaikki harjat, koska sä oikeen ostat niitä uusia, mun täytyy nyt mennä, huutaa Anarkia vielä ovelta. PLÄM!! Vihdoin hiljaista. Yksi ulkona... sekin helpottaa. Hysteria palaa ja aloittaa joka aamuisen operaation; suihkuun, pukemaan, meikki, hiukset, lakkaa, lakkaa, lakkaa.... (apua, minä tukehdun)... ja kerran vielä lisää lakkaa.

Hysteria säntäilee edestakaisin vaikkei kiirettä olekkaan, yritän pysyä pois tieltä.
Kuin pelastuksen enkeli, Mysteria liukuu ääneti huoneeseen.
- Onko kahvia, se kuiskaa. Ensimmäisen kerran tänä aamuna hymyilen, rutistan Mysterian kainaloon sekunniksi - enempää ei Mysteria siedä - ja menen keittämään uudet kahvit.

Anarkia


Pahnan pohjimmainen joka pyrkii maailman herruuteen. Anarkia ei ole tyytynyt osaansa, haluaa mieluusti haukata suurimman palan joka kakusta.

Anarkia on valloittava persoona, sanan kaikissa merkityksissä. Anarkia on äänekäs tuittupää, joka ehtii joka paikkaan, eikä yhtään kiveä jätetä kääntämättä. Uteliaisuudessaan Anarkia on kyltymätön - kaikki asiat ovat Anarkian asioita.

Keinoja kaihtamatta Anarkia ihastuttaa ja vihastuttaa... vie perhettä kuin pässiä narussa, jos vain sallitaan. Anarkia vaatii, tahtoo ja komentaa - pyynnöt eivät tule kysymykseenkään. Toisaalta Anarkia rakastaa myös yhtä voimallisesti. Kaikki tai ei mitään - siinä Anarkian motto.

Anarkialla on paljon ystäviä ja vihamiehiä... toisinaan näillä on sama henkilöitymä, riippuen Anarkian mielialasta joka vaihtelee valon nopeudella. Anarkia käyttää paljon sanoja; mitä, missä, milloin, kuka, miksi.

Anarkia uskoutuu usein Mysterialle asioissa joita äidille ei kerrota. Hysterian kanssa kipinät sinkoilevat - täysin sopimaton yhtälö.

Äiti on Anarkialle edelleen tärkein.

lauantai 21. huhtikuuta 2007

Mysteria


Tämä tyttö on toista maata, hiljainen mietiskelijä - Hysterian vastakohta.
Mysteria ei vastaa kun kysytään - ja toisin kun suomalaiset - ei silloinkaan kun ei kysytä.

Mysteria on omien polkujensa pieni kulkija. Kasvoilta on vaikea lukea mitään, eikä Mysteria kerro mihin menee, mistä tulee, mitä mielessä liikkuu. Mysterialla on rajallinen määrä ystäviä, mutta parhaasti viihtyy omassa hiljaisessa seurassaan kuunnellen synkkää ja arvoituksellista musiikkiaan.

Mysteria on pääsääntöisesti kiltti, mutta pitää silti äidin varpaillaan tekemällä täysin käsittämättömiä katoamistemppuja... joskus jopa päiviksi. Jos Mysteria haluaa olla tavoittamattomissa, hän siinä myös onnistuu.

Mysteriaa eivät turhat huolet paina, nekään joiden pitäisi. Ulkoiset ärsykkeet eivät tee vaikutusta Mysterian omaan pikku maailmaan jossa kaikki on tyyntä ja rauhallista. Joskus ulkomaailman pahuus lyö Mysterian polvilleen ja ne suuret suolaiset kyyneleet voisivat sulattaa jääsydämenkin.

Viime aikoina Mysteria on vihdoin hiukan raottanut elämäänsä, mutta vain äidille.
Mysteria on Anarkian uskottu.

Hysteria


Hysteria on ollut koko ikänsä samanmoinen, aina huolissaan jostakin tulevasta, olevasta tai menneestä. Kai se on jollain lailla vanhimman lapsen osa tässä maailmassa.
Tapa jolla Hysteria näitä huolen aiheita käsittelee aiheuttaisi vatsahaavan kenelle tahansa, ja vatsa onkin Hysterian ikuinen huolenaihe...kuinkas muutenkaan. Jos ei muusta voi olla huolissaan niin vatsan toiminnasta sitten.

Hysteria jännittää, pingottaa, stressaa, tiuskii, äyskii ja hermoilee. Hysteria ei pidä odottamisesta, yllätyksistä, kiireestä tai sekaannuksista. Voi sitä raukkaa joka poikkiteloin asettuu tai aiheuttaa Hysterialle ongelmia. Perhe on jo tottunut väistelemään, välttelemään ja rauhoittelemaan - yhtä poikkeusta lukuunottamatta.

Anarkia ja Hysteria eivät tule toimeen keskenään - yhtä sekuntiakaan.

Toisinaan iltaisin Hysteria kuitenkin rauhoittuu ja kampeaa itsensä äidin kainaloon - tästä Anarkia saa hepulin.

perjantai 20. huhtikuuta 2007

Jälkijunassa

Silmiini osui lehtiartikkeli joka käsitteli (yllättäin) blogeja, ja huomasin kauhukseni pudonneeni siitä junasta. Minulla ei ollut vielä blogia!

Niinpä tuumasta toimeen... ikiystäväni googlen avustamana pääsin samoin tein asiaan.
Ja tässäpä sitä ollaan ihmettelemässä mihin taas tuli "sisään astuttua".

No aika näyttää ja kengät vie.