Hauskaa vappua

Vappu sitten tuli ja meni. Tulikohan tätä joskus ennen jotenkin juhlittuakin??!!
Paniikinomaiset mietteet vanhuudesta valtaavat mielen. Vappuaattona - vain sohvaperunamies seurana - lapset kylillä heilumassa. Ja mitä minä teen, neulon sukkaa!! Vedin sentään yliannostuksen munkeista, simaa ei taidettu edes muistaa..

No sohvaperunalla oli omat simansa - sitä missä on karhun kuvia. Muttei niidenkään voimalla jaksanut kovin vapusta riehaantua, sillä kun on juhlapäivä melkein joka päivä - serpentiinit vintillä ja ilmapallo vatsassa.

Itseäni lohduttaakseni palautin mieleeni vapun kaukaisesta nuoruudestani (vakavan laskutoimituksen jälkeen)24 vuoden takaa. No alaikäinenhän minä silloin olin - moralistien kannattaa siis jättää lukematta.

Kyseisen ikimuistoisen vapun vietin todella kosteissa merkeissä. Määriä mainitsematta, liian kosteissa. Alkuillan hämärien muistikuvien lisäksi olen joutunut turvautumaan kuulopuheisiin loppuillan tapahtumista. Silmälasit katosivat (ihan uudet), syli täynnä oksennusta - housut piloilla, runsaasti noloja tilanteita, ystävät pelastivat putkaan joutumiselta. Kotiovella oli sitten vielä yön päätteeksi äiti odottamassa;
- Odotas kun isäs kuulee tästä, oli äidin toteamus, ennenkuin sammuin eteisen lattialle.

En jäänyt odottamaan. Ei, en minä omaa isääni pelännyt (tai ehkä ihan vähän), vaan häpesin itseäni. Seuraavana päivänä poistuin tavaroineni kotoa, ja sillä tiellä olen edelleen.

Vaikka sitä joskus nuoruuteen takaisin haikaileekin, en kaipaa takaisin tuohon kyseiseen hetkeen. Tätä juttua en aio hämärtyvinä syysiltoina kertoilla lapsenlapsille takkatulen ääressä ;-)