Vihreäsilmämeemeilyä

Johan meni helppo asia vaikeaksi.
Huomasin, itsessäni uuden piirteen - osaan olla turhamainen.

Piti ihan vaan napsaista omasta silmästä kuva, vihreät kun ovat, mutta.. muutaman minuutin pikajutusta tuli tunnin rupeama.
Räps, ensimmäinen kuva;
- Aargh, mun silmähän on ihan turvoksissa, ja ei kun silmänympärysvoidetta etsimään - sitä mikä vähentää turvotusta ja tummuutta silmien alla...I wish.

Räps, toinen kuva;
- Apuaaa, kauheet kulmakarvat, näytän ihan Brezneviltä... nyppimään.

Räps, kolmas kuva;
- punoittava kulma, ripsetön silmä... huoh.. ei tästä tuu mitään.

Räps, neljäs kuva;
- tän kyllä laitan, tuli mikä tuli...vähän photarilla korjailen.
Katselin tulosta näytöltä hyvin hämmentyneenä, olenko se muka minä... ja ratkean nauruun. Mitäs menin ottamaan kuvan liian läheltä ja ilmekin asiaankuuluvan vakava. Tämähän on siis to-del-la vakava asia. - Hymy peppuun!

Ripsivärituhrinnan ja pienen kuvanmuokkauksen jälkeen pyyhin hikeä otsalta ja päätän, että tämä se nyt on ja piste. Kuva ei tee oikeutta omintakeiselle iriksen meripihkapilkutukselle, mutta se silmän vihreys näkyy - ja sehän oli tarkoitus uskokaa pois.