Sunnuntai-ahdistusta

Lepopäivä - kuka idiootti senkin on keksinyt - täytynyt olla mies.

Kokonaisen tunnin ehdin nautiskella sunnuntai-aamun rauhallisuudesta ennenkuin Hysteria marssii olohuoneeseen, nappaa kaukosäätimen ja alkaa hermostuneen kiivaasti rämpyttelemään kanavia edestakaisin. Yritän väliin sanoa, että "olisin kyllä katsonut...". Vaikenen kuitenkin viime hetkellä kun ensimmäinen ryppy ilmaantuu Hysterian otsaan. Ei jaksa, ei tänä aamuna, olkoon. Rahnustan keittiöön ja kaadan uuden kupillisen kahvia.
- Otatko teetä, kysyn.
- En mä nyt, sanoo Hysteria, suu täynnä suklaakeksejä. On siinä ja aamupala, ajattelen, mutten sano mitään, tiedän jo olla sanomatta.

Kuluu hetki, Anarkia loikkii äänekkäästi paikalle.
- Ei kai tänäänki sada, voi v...u! Suljen korvani, sen osaan.
Sitten Anarkian haukansilmät havaitsevat tyhjän suklaakeksipussin, en ehdi paeta paikalta...
- Kuka v...u on syöny nää kaikki! Mä en saanu yhtään! Äitiiiii!!!!! Hysteria on taas syöny tahallaan kaikki piparit!!! PLAAPLAAPLAAPLAAPLAA!!!!! Anarkia on päässyt elementtiinsä.
- Mitäs et oo koskaan kotona, laukoo Hysteria kimeällä äänellä takaisin, - Ihan oikein sulle, et ikinä jätä itekään koskaan muille mitään! Ja sitäpaitsi otit eilen ilman lupaa mun.....!

En jää kuuntelemaan, pyykinpesu tuntuu sillä hetkellä todella viehättävältä ajatukselta. Sohvaperunamies jää tyttöjen riidan jalkoihin, muttei se välitä. Se vaan tyynen rauhallisesti evakuoi yksin jääneen kaukosäätimen ja jatkaa sitä mihin Hysteria jäi - kanavasurffailua.

Ajatus käväisee Mysteriassa, pitäisiköhän sille keittää kahvia. Katson kelloa joka näyttää 11, ei vielä, Mysteria haluaa nukkua pitkään. Päätän odottaa vielä tunnin, vaikka kaipaankin Mysterian rauhoittavaa seuraa. Onnistun viivyttelemään pyykin kanssa niin kauan, että kun palaan keittiöön, Anarkia tekee jo lähtöä ja Hysteria on kadonnut jonnekin.

- Hysteria on piilottanu kaikki harjat, koska sä oikeen ostat niitä uusia, mun täytyy nyt mennä, huutaa Anarkia vielä ovelta. PLÄM!! Vihdoin hiljaista. Yksi ulkona... sekin helpottaa. Hysteria palaa ja aloittaa joka aamuisen operaation; suihkuun, pukemaan, meikki, hiukset, lakkaa, lakkaa, lakkaa.... (apua, minä tukehdun)... ja kerran vielä lisää lakkaa.

Hysteria säntäilee edestakaisin vaikkei kiirettä olekkaan, yritän pysyä pois tieltä.
Kuin pelastuksen enkeli, Mysteria liukuu ääneti huoneeseen.
- Onko kahvia, se kuiskaa. Ensimmäisen kerran tänä aamuna hymyilen, rutistan Mysterian kainaloon sekunniksi - enempää ei Mysteria siedä - ja menen keittämään uudet kahvit.