torstai 12. helmikuuta 2009

Kevättä rinnassa

Joku laihduttaa, toinen rakentaa pesää, kolmas rakastuu, neljäs muuttaa...mutta minä... teen joka kevät paljon "tuhoa" aiheuttavan virtuaalikuorinnan.
Iskee tarve todistaa itselleen, että minulla ON oikeaakin elämää...on on..OIKEASTI on.
Jokakeväisen "virtuaalisiivous-urakkani" päätteeksi vain tämä näyttää tällä kertaa säästyneen.

Yli vuosi on tosiaan jäänyt väliin, ja ehkä se oli tarpeenkin. Tuli elämänmuutoksia vähän suunnasta jos toisestakin, eikä aika riitä kaikkeen...se kun on rajallista, tiedättehän.

keskiviikko 26. syyskuuta 2007

Haastetta pukkaa

Tällaisen se Igraine sitten miulle heitti...

"Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Päälläni on erittäin epäeroottinen vaaleansininen flanelipyjama, eikä sitten muuta.
Unille tästä olen jo siirtymässä, joten asu on siihen vallan sopiva. Ja mitä suuremmassa määrin - takaa rauhallisen ja häiriöttömän yöunen ;-)

Näyttää tämä haaste jo kovasti blogistaniassa kierrelleen, joten en nimeä ketään varsinaisesti...napatkaa matkahan jos siltä tuntuu, kaverin kiusaksi tai omaksi iloksi.

tiistai 11. syyskuuta 2007

Syyskuun 11. 2001

Kaikki varmaan muistavat tämän päivämäärän ilman sen kummempia miettimisiä. Useat ovat nähneet kymmeniä uutispätkiä ja dokumenttejakin aiheesta.
Törmäsin itse hyvin häkellyttävään ja paljon ajatuksia herättävään videopätkään, jonka haluaisin teidänkin katsovan.
Aikaa on syytä varata n. 90 min. Itse en ainakaan malttanut jättää tätä kesken.

Tässä siis... Erilainen totuus Syyskuun 11. päivän WTC -tornien romahtamisesta.
Video on tekstitetty suomeksi.
LINKKI

torstai 23. elokuuta 2007

Arkeen paluu

Kun on pitkään ollut hiljaa, uudelleen aloittaminen tuntuu todella vaikealta. Piti itseäänkin oikein muistutella, mitä tänne on tullut kirjoiteltua.

Elämä alkaa taas palautua entiselleen kesälomien jäljiltä. Sama tuttu arki-aamujen kaoottinen tunnelma tuntui jo tervetulleelta vaihtelulta kesän jälkeen.
Aamut alkavat nyt entistäkin aikaisemmin, koska Hysterian lisäksi, myös Mysteria siirtyi ammatillisten opintojen pariin, eikä matkaa enää taiteta polkupyörällä. Mysteria on odotetusti ottanut elämänmuutoksen omaan rauhalliseen tapaansa, ei hermoilua, jännitystä tai muitakaan tunteenpurkauksia. Mysterialle asiat vain tapahtuu -piste- mitäpä niistä vouhkaamaan. Hysteria jaksaa stressata Mysteriankin puolesta, epäilee ettei tämä pärjää ja jatkuvasti tuskailee toisen "saamattomuudella" joksi Mysterian näennäisen apaattisuuden tulkitsee. Itse olen enemminkin odottavalla kannalla, josko Mysteria vihdoinkin vapautuisi kuorestaan ja antaisi muunkin maailman nähdä sen aidon Mysterian kaiken sen synkkyyden alta.

Meidän kaikkien oma pikku lemmikki - Anarkia - aloitti ylä-asteen. Kapinasta on jollain lailla ollut terä poissa viime viikkoina. Luultavasti uuteen kouluun siirtyminen ja uusi järjestys elämässä ovat hetkellisesti saaneet Anarkian ajatukset karkailemaan toisaalle. Ensimmäisen viikon paniikkiaamujen jälkeen asiat alkoivat pikkuhiljaa sujua. Hermoille käyvää jatkuvaa palatustaan Anarkia ei ole lopettanut, mutta siskojen ärsyttämisen sijaan Anarkia on käyttänyt energiaansa tiedonhankintaan. Hysteria ja Mysteria ovat olleet jatkuvan kysymyspommituksen kohteena, ja alkuun ihan mielellään jopa vastailivatkin, mutta tietäähän sen... kaikki kestää vain aikansa. Kysymystulvan sietokyky on hiljalleen kutistunut ja Anarkia saakin vastausten sijaan hyvin nopeasti käskyn olla hiljaa.

Tästä se taas lähtee... arkeen paluu.

torstai 16. elokuuta 2007

Kannustusmerkkiä pukkaa

Hieman huonoa omaatuntoa potien liitän tähän saamani ..hmm, kunniamerkkikö tämä?! Kannustimeksi Igraine on tämän minulle myöntänyt joten nöyrimmät kiitokset.



Kirjoitusintoa alkaisia jo olla, mutta pää pysyy tyhjänä. Oikeammin siellä lienee liikaakin asioita, mutta jälleen kerran sellaista mitä en suin surminkaan tohdi suuren yleisön silmien eteen heittää. Sitähän voi joku vaikkapa päästä kurkistamaan ihan sisään asti jos vähän muuria raottaa.

tiistai 7. elokuuta 2007

Karma Hotel lobby

Elämä on ollut viime aikoina hiukkasen normaalia vauhdikkaampaa, eikä loivemmissakaan kaarteissa ole ehtinyt tänne suuntaan vilkkua näyttää.
Olen sentään yrittänyt uskollisesti käydä päivitettyjä suosikkejani lukaisemassa... monasti vasta yömyöhällä, joten sisältö ei välttämättä ole aina oikein auennut, saatikka että oisi kommentteja jaksanut irrotella.

Koulujen alkua odottelen innolla, palautuu taas se jonkinmoinen rytmi tähänkin hulabaloohon. Koko kesän on tyttötrio elänyt kuin hotellissa - kaikki odotetaan valmiina eteen, ja nyt on kurinpalautusviikko meneillään. Saa jokainen kantaa kortensa tähänkin kekoon tai reseptionisti-pikkolo-siivooja-kokki-tarjoilija-pyykkääjä sanoutuu irti työsuhteestaan.

Ilmojen viilettyä ja työtaakan kevennyttyä, palailen taatusti useammin astialle.
Siihen asti....

Welcome to the Karma Hotel
Looks like Heaven but could be Hell
Where pleasant screams transform to yells
And every suite casts its own spell


tiistai 17. heinäkuuta 2007

Bloginimi-meemi

Igraine haastoi minut seuraavanlaiseen bloginimipaljastus-kampanjaan.
...

Blogistania on täynnä mitä mielenkiintoisempia bloginimiä. Mistä ne ovat peräisin? Mikä on niiden tarina?

Omani tarina on hyvin yksinkertainen. Pienenä tyttönä isä kutsui minua Korpuksi, siitä taas oli suora tie "Murusteluun"... korppujahan ei murustelematta voi syödä.


Mikä on sinun tarinasi?
Kerro bloginimesi tai blogin nimesi tarina ja haasta kolme muuta tekemään samoin.

Haasteen heitän jatkettavaksi PusNus Geelle, Tarpomista Marikille ja Katiija -odota, teen tän kerroksen loppuun.

Muiden blogituttavuuksien nimistä minulla jo jonkinnäköinen käsitys onkin, mutta toki kaikki haluavat saavat osallistua.

perjantai 6. heinäkuuta 2007

Pink (...is my favorite crayon)



Jostain pääni sopukoista päästin nyt valloilleen tämän Steven Tyler - pakkomielteen uudelleen, joten tässä sitä nyt ollaan. MINÄ pääsen nauttimaan lisää herkkusuuta ja Marikille sitä Joe Perryä. Unohtamatta kuitenkaan esityksen musiikillisia arvoja, tätä on ilo niin katsella kuin kuunnellakin. Toivottavasti edes jollekulle avautuu aivan uusi musiikkielämys.

torstai 5. heinäkuuta 2007

I don't wanna miss a thing



Olen aina pitänyt suurisuisista miehistä ja Steven Tyler oli jo teini-iän märkä päiväuni. Siksi tämä ei kuitenkaan ole täällä, vaan... biisi on kaikista maailman rakkauslauluista minulle merkityksellisin.

Seiskameemi

Haastoin ihan itse itseni tähän hullutukseen syystä jotta, muut perheenjäsenet on tullut esiteltyä... itseäni vaan en vielä ole.

Eli siis 7-meemin ideana on kertoa itsestään 7 asiaa, ja haastaa 7 blogaajaa tekemään sama. Asioiden pitäisi olla sellaisia, joita ei ole blogissa aiemmin mainittu. Tämä vaatiikin vähän pohdintaa.

1. Kyllästyn nopeasti - ihmisiin, paikkoihin, esineisiin, asioihin, työhön...- kaikkeen, varsinkin jos mikään ei koskaan muutu. Tästä syystä minulla on jatkuvasti keskeneräisiä käsitöitä, piirroksia, projekteja. Aloitan yhden asian ja kun kyllästyn, sysään sen syrjään ja aloitan jotain uutta. Kun sitten saan jotain valmiiksi, olen siitä yhtä yllättynyt kuin muutkin - ja tavattoman ylpeä.

2. Inhoan sukkia. En käytä niitä kuin pakon edessä - kovilla pakkasilla, ja silloinkin vain villaisia.

3. En käytä vihki-ja kihlasormuksen lisäksi mitään muita koruja. Korvissa on kyllä reikiä - 2 molemmissa - muttei koruja.

4. Rakastan meren tuoksua.

5. Pystyn taivuttamaan sormeni ylimmän nivelen kohdalta. Näyttää kamalalta ja aiheuttaa usein suonenvetoa, mutta lapsista se on hauskaa.

6. Puhun itsekseni, varsinkin jotain tehdessäni. Asioiden ääneen sanominen selkeyttää ajatuksia ;-)

7. Pidän rajusta seksistä.

Eihän tämä niin kauhean vaikeaa ollutkaan. Tämä meemi on sen verran jo blogistaniassa kierrellyt, etten suoraan osaa osoittaa tätä kenellekään. Paitsi - Igraine - sinut on haastettu! Ja 6 vapaaehtoista.

maanantai 25. kesäkuuta 2007

Kuolema korjasi satoa
















Nyt se olisi taas kärsitty - Juhannus.
Eikä ne uutiset tarjonneet kovin kaunista kertomaa.

- Hukkuneita 5
- Tapaturmaisia kuolemia 3
- Liikennekuolemia 4
- Ammuttuja 1
- Puukolla tapettuja 1

14 siis yhteensä, ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ei tässä ole vielä kaikki. Kaikkia ei heti maanantaina osata kaivata joten lisää ilmaantuu sitä mukaan kun eivät kotiudukkaan... ainahan niitä. Toivottavasti määrä kuitenkin jää tähän.

Oma juhannus meni kaikin puolin rauhallisissa merkeissä. Tyttötriokaan ei saanut aikaan katastrofin aineksia, vaan jokainen palautui ehjänä ja ajoissa kotiin omilta riennoiltaan. Tästäkin vähästä voi siis olla kiitollinen.

Omalta osaltani otan osaa näiden 14 menehtyneen ihmisen omaisten suruun.
Takaisin ei menetettyä saa, mutta elämä jatkuu kuitenkin.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2007

Keskikesän juhlaa










Kaikessa hiljaisuudessa, keneltäkään lupaa kysymättä, olen päättänyt olla kirjoittamatta jos ei mitään sanottavaa ole.
Nyt kuitenkin on pakko älähtää ennenkuin on myöhäistä... joten tässä tulee, pidelkäähän housuistanne.

Sehän alkaa olla taas ihan käsillä, hukkumisjuhla, keskikesän juhlistaminen erilaisine miehisyysriitteineen.
Esitänkin siis muutaman hiljaisen toiveen:

- Jos otetaan, ei ajeta...mitään leluautoa suurempaa, sen enempää vesillä kun maallakaan - juu eikä taajamissa.
- Jos miehisyyttä täytyy mitata kusikaaren pituudella, sen voisi tehdä jalat tukevasti rantahiekassa - ei veneen laidalla.
- Kokon sytyttämiseen ei tarvitse bensakanisteria! Kynttilän valokin riittää toisinaan.
- Ollaan ihmisiksi!
- Muistetaan myös lapsia!
ja vielä yksi...
- Pidetään ne terä- ja ampuma-aseet siellä lukkojen takana!

Näitä jos kaikki noudattaisi, saattaisi juhannuksen jälkeen olla aamulehti mukavampaa luettavaa. En minä saarnaa, toivon vain.

Rauhallista Jussia kaikille.

maanantai 11. kesäkuuta 2007

Mikä kukka olet?

Tällainen kukkakooppi löytyi Piivin blogista. Omani osui ja kolahti niin kohdalleen, että ajattelin tästä olevan iloa muillekin.

Ohdake 7.1. - 3.2.
Lumme 4.2. - 1.3.
Horsma 2.3. - 4.4.
Leskenlehti 5.4. - 2.5.
Vanamo 3.5 . - 6.6.
Voikukka 7.6. - 10.7.
Keto-orvokki 11.7. - 8.8.
Kurjenkello 9.8. - 4.9.
Suopursu 5.9. - 7.10 .
Peltolemmikki 8.10. - 12.11.
Siankärsämö 13.11. - 8.12.
Kanerva 9.12. - 6.1.

Ohdake 7.1. - 3.2.

Piikikäs ja pelottava. Viljelijöiden kiroama kasvi, johon karjakaan ei koske. Ohdakkeella on hankalan kasvin maine ja vaikean ihmisen leimaa kantavat valitettavasti usein myös ohdaketyypit. Ventovieraiden on vaikea lähestyä itseään suojelevaa, sulkeutuneelta vaikuttavaa ohdaketta ja monet karttavat häntä tinkimättömyyden, suorapuheisuuden ja “piikikkyyden” vuoksi. Ohdakkeen tuntevat tietävät hänen kuitenkin olevan ahkera, tunnollinen ja usein jopa itsetuhoisen velvollisuudentuntoinen. Ohdake sopii hyvin tehtäviin, joissa vaaditaan itsenäisiä päätöksiä ja vastuunkantamista. Hän vaatii paljon itseltään ja muilta eikä aina tule toimeen ihmisten kanssa, joiden näkemykset poikkeavat hänen omistaan. Ohdake voi kuitenkin kouluttaa itsensä hyväksi kuuntelijaksi ja yhteistyöntekijäksi. Ohdakkeen yksityiselämä on yksityistä eikä hän päästä lähelleen kaikkia, ei edes halua miellyttää kaikkia. Läheistensä ja erityisesti oman perheensä vuoksi hän on kuitenkin valmis uhrautumaan.

Lumme 4.2. - 1.3.

Lumme viihtyy tyynissä vesissä. Kun aurinko paistaa lämpimästi sen suojaisaan lahdenpoukamaan, lumme hehkuu ja pursuu elinvoimaa. Melko mitätönkin puhuri saa sen suuret lehdet värisemään huolestuneesti ja myrskyssä lumme vetäytyy kiertyneiden lehtiensä suojiin odottamaan tyventä. Lumme ei kuitenkaan tyydy nököttämään paikallaan. Se kasvattaa pitkän, jäntevän varren, jonka avulla se voi kurkotella paljon kotoisia pohjavesiä kauemmaksi. Sitä utelias lumme tekee ahkerasti. Lumme tarvitsee muutoksia ja jännitystä. Jos vesi “lammessa” ei vaihdu, lummeihminen tylsistyy, lihoo ja muuttuu happamaksi. Toisaalta lumme on hyvin varovainen. Joskus se löytää todellisen onnensa vasta, kun joku ulkopuolinen tuuppaa sen vieraaseen lampeen. Lumme rakastaa mukavaa elämää, kauniita esineitä ja hauskoja hullutuksia, mutta vaikeatkaan tilanteet eivät sitä murra. Pinnalliselta vaikuttava lumme on perusluonteeltaan empaattinen vakavikko. Hänellä on taipumusta ottaa turhiakin huolia ja hän ehdottomasti murehtii kaikki asiat etukäteen. Rakkaudessa lumme on romanttinen täydellisyyden etsijä. Siksi hän rakastuu harvoin, mutta kun oikeat kemiat kohtaavat, syttyy kestävä roihu.

Horsma 2.3. - 4.4.

Arkisen tuntuista horsmaa on helppo vähätellä, mutta harva tulee huomanneeksi, kuinka kaunis ja komea se omassa arkisuudessaan on. Hoksaamattomat saavat syyttää itseään, sillä he jäävät paljosta paitsi. Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa. Se pysyy pystyssä kovan vartensa avulla ja nostaa ylpeästi päätään. Horsma tunnetaan myös palokukan tai paloheinän nimellä. Nimet kuvaavat sen kasvupaikkoja, metsien palo- ja hakkuuaukeita, mutta nimitykset kertovat myös tulisesta luonteesta: hiljaisena pysytellyt horsma saattaa yht’äkkiä roihahtaa ja syttyä kukoistamaan sopivan tilaisuuden tullen. Pelkkä rentun ruusu? Ehkä, ehkä ei. Horsma saattaa itsekin syyllistyä näennäiseen vaatimattomuuteen ja itsensä vähättelyyn. Sen ei kuitenkaan pidä antaa hämätä. Horsma tietää arvonsa, tekee itse omat valintansa ja kantaa pystypäin valintojensa seuraukset muiden mielipiteistä piittaamatta. Saat kutsua horsmaa rentun ruusuksi. Mutta älä suutu, jos horsma ei ole mielipiteestäsi kiinnostunut.

Leskenlehti 5.4. - 2.5.

Leskenlehti on vaatimaton, Kuitenkin kaikki huomaavat sen. Samoin on leskenlehti-ihmisten laita, he säteilevät hyvää tuulta ja ilahduttavat läsnäolollaan muita. He tuntevat hyvin itsensä, hyväksyvät virheensä ja ovat siksi muiden mielestä välillä hätkähdyttävänkin avoimia kertoessaan itsestään. Leskenlehti ei pelkää olla seuran keskipisteenä ja on muutenkin mielellään esillä. Leskenlehti-ihmistä on helppo lähestyä ja hänestä saa nopeasti hyvän, luotettavan ystävän. Rönsyilevä ja utelias luonne esiintymishalun yhteydessä johtaa kuitenkin siihen, etteivät kaikki pidä leskenlehdestä. Siksi leskenlehti viihtyy parhaiten kaltaistensa joukossa. Lyhytjänteisyys ja pintapuolisuus ovat leskenlehdelle ominaisia piirteitä ja siksi hän nauttii töistä, joista tulee nopeasti valmista ja joiden tulokset näkyvät kunnolla. Kärsivällisyys on hyve, jota leskenlehden on opeteltava koko elämänsä. Leskenlehdellä on kaksi lähes kokonaan toisistaan poikkeavaa elämää. Alkuvaiheessa (kukkiessaan) se on sirkeä ja näkyvä. Aikuistuessaan leskenlehtipersoona tekee saman kuin nimikkokasvinsakin; vaihtaa luonnetta. Leskenlehti kasvattaa valtavat tummanvihreät lehdet. Leskenlehti-ihminen saattaa aloittaa aikuisiässä uudelleen opinnot, vaihtaa ammattia, muuttaa asumaan maalle tai muuten “vetäytyä” omien suojalehtiensä varjoon. Jos leskenlehti solmii avioliiton nuorena, toimii se parhaiten toisen leskenlehti- ihmisen kanssa. Yhdessä kasvaminen ja muuttuminen lujittaa liittoa vuosien mittaan.

Vanamo 3.5. - 6.6.

Pieni ja herkkä vanamo elää huomaamattomana ja vaatimattomana omaa salaista elämäänsä syrjässä valtateistä ja kiireestä. Kiireisiltä pintaliitäjiltä vanamo jää kokonaan huomaamatta, mutta rauhallinen kulkija ja asioihin paneutuva osaa katsoa sinne missä hiljaiset aarteet ovat. Vanamon kauneus ja herkkyys löytää yleensä ymmärtäjänsä ja ihailijansa. Nykymaailmassa vanamon ominaisuudet eivät ole arvostuksen huipulla, joten syrjäytymisen ja erakoitumisen vaara vaanii. Riuhtaisu mukaan elämän hälyyn silloin tällöin tekisi hyvää, harjoitusmielessä. Vaikka vanamo vaikuttaa lähes avuttomalta, hän uurastaa sitkeästi ja etenee sopivassa ympäristössä ja oikealla alalla lopulta hyvinkin pitkälle. Hiljainen uurastus ei aina saa ansaitsemaansa arvostusta ja huomiota. Vanamo voisi opetella edes vähän itsekehua, vaikka se hänelle onkin vastenmieleistä. Hälyä ja tekniikan pauketta vanamo ei kestä, hän nauttii metsän ja luonnon rauhasta, valitsee tarkkaan seuransa ja viihtyy omissa oloissaan. Rakkaudessa ja ihmissuhteissa vanamolla on harvoin ongelmia. Hän välttää konflikteja ja osaa sopeutua, rönsyillä, jopa luikertaa - eikä koskaan jyrää toisia. Vaara onkin, että joku jyrää hänet, tai ainakin yrittää. Tällaisesta tilanteestakin vanamo yleensä selviää, ei taistellen, vaan hiljaa muualle siirtyen. Hän ei tarvitse muita ihmisiä niin kipeästi, että maksaisi suhteesta minkä hinnan tahansa.

Voikukka 7.6. - 10.7.

Voimakastahtoinen voikukka jakaa kanssaihmiset kahteen leiriin; voikukkapersoonaa joko rakastetaan tai inhotaan. Huomaamattomaksi tai harmittomaksi häntä ei sano kukaan. Komea, kirkkaana loistava voikukka on kernaasti keskipisteenä, missä ikinä onkin. Ja voikukkahan on: yhtenä hetkenä hän valloittaa muilta tilaa täällä, seuraavassa hetkessä huomio kiinnittyy voikukkaan toisaalla. Seinäruusuksi voikukka ei alistu, vaikka moni kernaasti syrjäyttäisi yksinvaltiaan elkeillään vihamiehiä keräävän voikukan. Loistonsa alla voikukallakin on heikot kohtansa. Sisimmässään hän pahoittaa mielensä herkästi, mutta nostaa päänsä kohti aurinkoa sitkeytensä avulla. Sitkeys on samaan aikaan sekä vahvuus että heikkous: voikukkaihmisen on tiedostettava, että moni tulkitsee sitkeyden ylimielisyydeksi. Pienelle ystäväpiirilleen voikukka on luotettava lähimmäinen. Siinä missä voikukkakasviin voi turvautua niin nälässä, janossa kuin moninaisessa vaivassakin, on voikukkaihminenkin valmis antamaan kaikkensa auttaakseen ystäviään. Voikukan elämänkumppaniksi ei sovi toinen voikukka: suhde toimii kuumana viha- rakkaus -suhteena, mutta pidemmän päälle tilasta parrasvaloissa tulee liian suuri taistelu. Voikukan rinnalle voi jäädä vain huumorintajuinen ja sopeutuvainen elämänkumppani.

Keto-orvokki 11.7. - 8.8.

Ensivaikutelma keto-orvokista on suloinen. Vaikka katse on lapsenomaisen luottavainen, koko olemus pieni, ujo ja vaatimaton, hänestä huomaa pian yllättävää värikkyyttä ja monimuotoisuutta. Hänessä on ainutlaatuista persoonallisuutta, outoa, jopa omassa suvussaan. Et ole tekemisissä minkään keskivetotyypin kanssa. Herkkä keto-orvokki on vahvalla varrella tukevasti kiinni maassa. Suku ja ystävät ovat hänelle suorastaan elintärkeitä. Valta ja raha eivät häntä kiinnosta, hän tarvitsee ennenkaikkea ihmisiä, läheisyyttä ja lämpöä. Hän viihtyy ja kukoistaa vaatimattomissa olosuhteissa ja saa muutkin viihtymään. Keto-orvokin juhlissa ei tarvita gourmet- ruokia. Teekupin ääressä hänen luonaan vietetään unohtumattomia iltoja. Äärimmäisen sosiaalisena ja empaattisena keto-orvokki suorastaan itsestään ajautuu ammatikseen auttamaan muita. Eläytymiskykyisenä hän sopii myös esiintyväksi taiteilijaksi, etenkin näyttelijäksi. Aina tuohtuessaan ja muista huolehtiessaan hän helposti unohtaa huolehtia omasta terveydestään ja lepohetkistään. Oma rakkauselämä, perhe ja lapset jäävät helposti liian vähälle huomiolle. Keto-orvokin pitäisi varata almanakkaansa oma rauhallinen koti-ilta edes silloin tällöin. Keto-orvokki valitsee mielellään puolisokseen hiljaisen ja rauhallisen luonteen, joka myhäilee taustavoimana vilkkaassa seuraelämässä. Itsekkäät ja kovat kyynärpäätaktikot hän jättää huomiotansa vaille.

Kurjenkello 9.8. - 4.9.

Huomiota herättävä, erikoislaatuinen, luokseen kutsuva, ihastusta osakseen saava. Siinä laatusanoja, jotka kuvaavat kurjenkello-persoonaa. Kurjenkelloa et löydä joka mutkasta, mutta tavatessasi tiedät, että seura tulee miellyttämään. Kasvina kurjenkello pitää valoisista rinnelehdoista, samoin kurjenkello-ihminen rakastaa niin asumisessaan kuin koko elämänsä linjoissa valoa, ilmavuutta, tilaa ja vapautta; periaatteella antaa kaikkien kukkien kukkia! Kurjenkello haluaa, ja myös sopii, kukoistamaan samassa “kimpussa” mitä erilaisimpien kedonkukkien kera. Kurjenkello nostaa jopa metrisen vartensa muiden kellojen yläpuolelle ja tarkkailee maailmaa ennakkoluulottomin, ennennäkemätöntä ja parempaa etsivin katsein; mikään uusi ei ole niin erikoista, etteikö sitä kannattaisi kokeilla… Vaikeudet on tehty voitettaviksi. Kurjenkello elää täysillä aurinkoista päivää, syksy tulee myrskyineen, mutta ei kannata murehtia! Kurjenkellolle sopiikin vierelleen vankkavartisempi ja maanläheisempi kukka tukemaan, joka ei koko ajan kurkottele maailman tuuliin. Kurjenkello voi suotuisien myötätuulien puhallellessa suurine “kalkattavine” kelloineen joskus unohtaa vierellään kasvavat kissan- ja variksenkellot, joten perusteellisesti rauhoittuen, tutkistelevaan itsetarkkailuun kannattaa uhrata aikaa.

Suopursu 5.9. - 7.10.

Suopursua ei voi olla huomaamatta. Hänen läsnäolonsa vaistoaa jo kaukaa ja hänen persoonansa on yhtäaikaa kiehtova ja uhkaava. Hän kukoistaa haasteellisella kasvupaikallaan ja kohoaa pian sen kiistattomaksi kuninkaalliseksi. Vanhastaan suopursukasvia on käytetty karkottamaan täitä, koita ja rottia. Myös pursuihminen on elementissään taisteltaessa pahaa vastaan. Hän kiiruhtaa hätäavuksi kriisialueille, taistelee eläinoikeuksien puolesta tai pelastaa perjantai-iltaan sammuneita nuoria. Hän myös odottaa runsasta kiitosta vaivoistaan, vaikka kuittaakin sen vähättelyllä. Mukava elämä maljakossa kuihduttaa suopursun nopeasti ja on epämiellyttävää myös ympäristölle. Pieneen tilaan vangittu pursu levittää ympärilleen helvetillisen katkun, joka särkee päätä ja silmiä. Perheessä suopursu määrää tavat. Hän joko nalkuttaa tai antaa ymmärtää, kummin vain, mutta molemmissa lajeissa hän on erittäin lahjakas. Vastalahjaksi hän antaa läheisilleen tinkimättömän tuen ulkomaailmaa vastaan. Perheen on kuitenkin vahdittava, ettei heidän pursunsa vedä itseään liian tiukille: puuvarsi voi joskus katketa yhtäkkiä ja äänekkäästi.

Peltolemmikki 8.10. - 12.11.

Vaatimaton olemuksesi kätkee salattua suloa. Nuoruutesi nupussa saatat tuntea itsesi punastelevaksi seinäkukaksi, mutta jo varhain kukintosi kypsyy ihanaan sineensä. Et oikein osaa valita elämänuraasi, vaan hajotat itseäsi moneen suuntaan. Onnistut kuitenkin pitämään rönsyilyn hallinnassa ja lopulta monet mielenkiinnon kohteesi osoittautuvat hyvin hedelmällisiksi. Sinua pidetään hieman epävarmana ja mitättömänä, mutta ken sinuun tutustuu, hurmaantuu lempeään sineesi. Hiljaisuutesi rakentaa ympärillesi salaperäisyyden verhon. Viihdyt kuitenkin mainiosti ihmisten lähellä, vaikka et seurueen keskipisteenä. Pidät maaseudun rauhasta ja kuljeksit mielelläsi tutuilla pelloilla ja kallioilla. Yllättävä menestyksesi saattaa aiheuttaa kateutta ja sinuun liitetään tarinoita, synkkää draamaakin. Kuiskitaan, että neidolleen kukkiasi poiminut nuorukainen horjahti vuoksesi virtaan ja huusi ennen hukkumistaan: älä unohda minua. Tämä nimesi tunnetaan monilla kielillä. Lähipiirissäsi sinusta ollaan monta mieltä, riippuen siitä kuka puhuu: ikävänkukka, muistiainen, orpolapsenkukka, lemmenkukka. Itse et tunne olevasi kovinkaan kohtalokas, pidät niin onnesi kuin murheesikin omanasi. Suuripiirteisenä luonteena et piittaa puheista. Sukunäkö on teillä perinteisesti vahva piirre ja itse tiedät, että onneton tarina liittyy rannalla asuvaan serkkuusi Luhtalemmikkiin. Sinua huvittaa, että harva tietää todellisen taustasi. Sen, että tieteellinen nimesi merkitsee hiiren korvaa. Hoida itseäsi, niin säilytät kukkeutesi pitkään. Pystyt tuottamaan kukkia koko kasvukautesi ja herätät ihastusta vielä kypsälläkin iällä. Vartesi on kovin hento, pidä huoli selkäsi kunnosta.

Siankärsämö 13.11. - 8.12.

Siankärsämö kulkee elämänsä ryhdikkäänä ja pystypäisenä, mutta ei itsepäisenä. Yllättävänkin joustavan luonteensa ansiosta se sopeutuu helposti muutoksiin ja uusiin tilanteisiin. Epäoikeudenmukaisuuksia siankärsämö kavahtaa, siksi se on aina valmis puolustamaan vääryyttä kärsineitä. Vastoinkäymiset eivät sitä pelota. Pikemminkin ne ovat vain haasteita, jotka on voitettava. Siankärsämö ei koreile ulkonäöllään, mutta hengeltään suurena se ei huku muiden joukkoon. Sen iloinen elämänmyönteisyys säteilee ympäristöön eikä sen tarvitse koskaan olla yksin. Hyvänä kuuntelijana siankärsämö paneutuu joskus liikaa muitten ongelmiin ja unohtaa, että myös itselle olisi annettava aikaa. Opettelemalla tervettä itsekkyyttä se voi torjua silloin tällöin uhkaavaa uupumusta. Siankärsämössä on taipumusta syvällisyyteen ja elämän tarkoituksen pohdiskeluun. Liikuntamuodoista jooga sopii sille parhaiten, mutta sen tulisi vahvistaa myös lihaksiaan, niin että pitkä ja usein solakka varsi ei vanhemmiten menetä ryhdikkyyttään. Tuittupäisyydellään siankärsämö joskus hämmentää ympäristöään ja tämän luonteenpiirteen hiominen vaatii vielä paljon työtä.

Kanerva 9.12. - 6.1.

Ensivaikutelma kanerva-ihmisestä voi olla kuiva ja nuiva. Tarkempi tutustuminen paljastaa kuitenkin yllättävän rönsyilevän ja rehevän tyypin. Kanervan elämänkaari on harvoin suoraviivainen ja tavanomainen. Elämä koettelee, mutta kanerva kuuluu niihin, joiden voima ilmenee muille usein vasta vastoinkäymisissä. Hän on selviytyjä ja nousee aina jaloilleen sitkeytensä ansiosta. Hänellä on myös riittävästi itsetuntoa nöyrtymiseen ja joustamiseen tarvittaessa. Kanerva valikoi tarkasti seuransa ja viihtyy huomattavan hyvin kaltaistensa parissa sekä yksin. Massatapahtumat eivät häntä kiinnosta. Hän lähtee seikkailumatkalle Etelä- Amerikkaan mieluiten yksin ja valitsee harrastuksekseen postimerkkeilyn mieluummin kuin joukkuepelin tai kuorolaulun. Toisin kuin suomalaiset yleensä, kanerva selviytyy kukkeasti myös pimeimmän ja kylmimmän ajan yli. Hänellä on sen sijaan taipumusta vetäytyä kuoreensa aurinkoisimpaan kesäaikaan. Mutta ne, jotka kanervan tuntevat, ovat jo tottuneet tähän.

Mukava olisi tietää millaisia kukkasia tätä käy kurkkimassa...joten älä ujostele, vaan lisää kommentti vierailusi päätteeksi.

kesäterveisin

voikukka
(kukkaperheeseen kuuluvat myös kaksi lummetta, keto-orvokki ja suopursu)

tiistai 29. toukokuuta 2007

Huh hellettä



No nyt sitä sitten saadaa hellettä niin että tuntuu.

Ensin aina odotellaan ja maristaan, kun vettä vaan sataa ja on kylmä - toivotaan aurinkoa ja lämpöä. Kun sitä lämpöä sitten tulee (rajansa voisi tietysti olla silläkin) sitten valitellaan, kun on niin kuuma ja aurinkokin paistaa silmiin.

Voisikohan sitä joskus olla asioihin tyytyväinen ihan sellaisenaan, mitään muuttamatta. Nautiskellaan tästä auringosta ja lämmöstä nyt kun sitä saa, joutaa sitä sitten talvella taas palelemaan. Sadekin on tietysti hyvä asia, ilma on helpompaa hengittää, ja luonto saa piristystä...eiköhän sitäkin saada ajallansa.

sunnuntai 27. toukokuuta 2007

Ihan paska juttu

Olenhan minä maininnut Anarkian uteliaisuudesta...enkös olekin.
Taas tuli huomattua, ettei sillä todellakaan ole minkäänlaisia rajoja.
Tässä männäviikolla "säästöpossu" alkoi ilmoittelemaan täyttymisestään kurluttavan äänen muodossa kun vessa vedettiin.
Hetimiten laukkasin ravistelemaan sohvaperunamiestä ja komensin tutkimaan asian. Tottahan halusin tietää tarvitaanko Kodin Putkimiestä vaiko paskakuskia. Sohvaperunamies lupasi tutkia asian... no tiedättehä - ehkä viikon päästä.
Siinä se sohvalla asiaa tuumaili oikeen pitkän kaavan mukaan, eikä toiminnasta tietoakaan.

Parin päivän päästä huomautin uudelleen asiasta ilmoittamalla, ettei vessaan ollut kohta asiaa kakkoselle kun kumisaappaat jalassa. Anarkia sattui olemaan kuuloetäisyydellä ja ilmoittautui heti vapaaehtoiseksi säästöpossun tutkintaan!
- Mennää iskä... tuu jo..mennää nyt, ala tulla, mä haluun nähä.
Sohvaperunamiestä yökötti jo pelkkä ajatuskin ja Anarkia oli intoa pursuten jo menossa.
- Tuu nyt iskä, mä tuun sun mukaan, mä voin kattoo, ei sun tarvi...nostat vaa kantta..
No saihan se sp-mieskin itsensä lopulta ylös ja otti rohkaisua muutamasta karhusta ennen varsinaista actionia. Siellä ne sitten isä ja tytär mittailivat pihalla takamukset pystyssä paska-kasan korkeutta ja totesivat, että täynnä on ja putki jo tukossa sen vuoksi.

Käsittämätön lapsi minulla siis, kenellä muulla on teini-ikäinen tytär joka haluaa tutkia viemärikaivon sisältöä?!

keskiviikko 23. toukokuuta 2007

1 kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa



Mahtaisko tästä kuvasta saada irti 100 sanaa, tuhat vaikuttaisi liioittelulta.
Kommentteihin voipi niitä sanoja lisätä.


Muokkausta...
Kuvassa muuten keikkuupi Calista Flockhart eli kaikkien tuntema "Ally McBeal".

tiistai 22. toukokuuta 2007

Ystävyysanarkiaa


Ihmetellen olen seuraillut Anarkian ystävyyssuhteita, niistä ei tunnu dramatiikkaa puuttuvan. Siinä ovat kyseessä sellaiset luonnonvoimat, ettei Anarkiankaan kova luonne tahdo sitä kestää, itku on usein herkässä - ja voimasanat.

3 tytön muodostama "Bermudan kolmio" aiheuttaa jatkuvasti onnettomuutta, suuntaan jos toiseenkin. Kaksin aina kaunihimpi pätee tässäkin, pariton lukumäärä on mahdoton yhtälö yhdessä olemiseen. Se joka tästä kolmiosta vuorollaan pudotetaan pois, tuntee olonsa poikkeuksetta hylätyksi. Anarkiakin saa aina oman vuoronsa, vaikkakin harvakseltaan - ja juuri nyt on meneillään Anarkian eristysviikko.

Sen pystyi lukemaan tytön synkiltä kasvoilta ihan kysymättäkin, että jotain on pielessä. Kun puhelin ei soi ihan entiseen tapaan ja Anarkia viihtyy yksikseen kotona mököttämässä, ei ole vaikea arvailla miksi. Turha on yrittää lohdutella ja ymmärtää - "et sä tajuu.. mee pois", on vakiovastaus, ja Anarkiasta huokuu synkkä suru.

Epäilys kaivertaa sisintä, ja usein Anarkia uskotteleekin itselleen, että häntä ei enää huolita mukaan lainkaan vaan hänet on tuomittu olemaan yksin loppu ikänsä. Tytöt varmasti puhuvat jotain pahaa Anarkiasta, nyt kun hän ei ole paikalla - ja olo synkistyy entisestään. Syntyy kasakaupalla tummia piirroksia murheellisen musiikin säestyksellä.

Kotona saa jokainen tuta Anarkian pahasta olosta, ystävällistä sanaa ei suusta tule ja riita rakennetaan vaikka väkisin. Tulee usein mieleen se lause , - Ei kukaan sinua huomaa, ellet itse mene mukaan(kirjasta; Kuka lohduttaisi Nyytiä) - mutta luulen, että se on parasta jättää sanomatta. Ei Anarkia halua muiden seuraan.. kelvollisia ovat vain ne kaksi.

En muista itselläni koskaan olleen samanlaista, tai ehken ahdistunut yksinolosta niin paljon. Jos ei kavereilla ollut aikaa, keksin kyllä muutakin tekemistä... miksei sitten Anarkiakin? Enkä muista hautoneeni vainoharhaisia ajatuksia ystävien keskinäisistä supinoistakaan, vai olenko unohtanut tällaiset ikävät muistot aivan harkiten.

Onneksi tämän kaiken tietää olevan ohimenevää, huomenna voi kaikki jo olla toisin, unohdetuksi jää joku toinen... ei kai tällaistakaan haluaisia toivoa, mutta minkäs teet.

sunnuntai 20. toukokuuta 2007

Me, myself and I


Itsekeskeinen, itsepäinen, itseironinen, itsekäs (vai olikos se jo sanottu). Tuntui jotenkin, että olen viime aikoina elänyt liikaa toisten ehdoilla, joten päätin harjoittaa minäboostausta.
Osaanhan minä olla itsekäs ihan ilman erityistä pönkittämistäkään... oikeastaan olen aivan älyttömän itsekäs... unohdan sen vaan toisinaan. Sitten se oma-minä nostaa taas rumaa karvaista päätään ja ottaa haltuunsa sen mikä sille kuuluu, eli kaikki. Elämä vaan ei aina ole samaa mieltä vaikka kuinka HALUAN! ja TAHDON!

Ehkä tästä jotain etujakin on ollut, ensimmäisen kerran pitkään aikaan pääsin tänään istumaan valmiiseen pöytään, ei tarvinut kun vähän käydä söhläämässä (kun en osaa pitää näppejäni erossa) hellan ääressä. En voi nimittäin sietää, että asioita tehdään "väärällä" tavalla. Ne pitää tehdä niinkun minäkin, eikä sovelleta.

Ei sohvaperuna ruokaa tehnyt - eikä Hysteria, Mysteria tai Anarkiakaan - vaan ainoa joka ei vielä uskalla kapinaan nousta... Hysterian kihlattu, talon ainoa poika. (Perunahan ei ole enää poika vaan mies...isolla mahalla.)

Kihlattu on oppikirja esimerkki ADHD:sta joten kutsuttakoon sitten täällä vaikka Addiksi. Jopa minä - kiltti ihminen, hermostun Addille välillä, se kun ei osaa olla hetkeäkään paikallaan, ja jos muu ei liiku niin suu sitten ainakin.

Mutta takaisin siihen tärkeimpään eli minuun. Rauhallinen minä on ehkä hetkellisesti vajonnut uinumaan ja se räyhä-minä on ollut enemmän esillä - se joka vaatii ja haluaa. Ei hormoneja ei, niitä ei nyt tähän sotketa - tämä on ihan jotain muuta.
Ajatuksia tämä kuitenkin sotkee, en tahdo saada yhtään selkeää lausetta aikaiseksi.

joten alter ego hiljenee hetkeksi...

torstai 17. toukokuuta 2007

Haastettu

Tämä on sitten Helunan ansiota.
Kokeile oman nimen kirjaimilla ja katso mitä selviää. Haasta lopuksi kaksi ystävääsi.

A : You like to drink.
B : Everyone wants you.
C : You are really silly.D : You like to drink.
E : Damn good kisser.
F : You are dead sexy.
G : You never let people tell you what to do.
H : You have a very good personality and looks.
I : You are great in bed.
J : People adore YOU!
K : You're wild and crazy.
L : Everyone loves you.
M : Best kisser ever.
N : You like to drink.
O : Awesome kisser.
P : You are popular with all types of people.
Q : You are a hypocrite.
R : Fuckin crazy.
S : Easy to fall in love with.
T : You're loyal to those you love.
U : You really like to chill.
V : You are not judgmental.
W : You are very broad minded.
X : You never let people tell you what to do.
Y : Best g/f b/f anyone could ever ask for.
Z : Always ready.

* * * * * * *

K : You're wild and crazy.
O : Awesome kisser.
R : Fuckin crazy.
P : You are popular with all types of people.
P : You are popular with all types of people.
U : You really like to chill.

Ja minun haasteeni iskee kahteen ensimmäiseen kommentaattoriin ;-)
(..ja nyt sitten tietty ei kukaan kommentoi yhtään mitään, omia kommentteja ei lasketa)

tiistai 15. toukokuuta 2007

Vihreäsilmämeemeilyä


Johan meni helppo asia vaikeaksi.
Huomasin, itsessäni uuden piirteen - osaan olla turhamainen.

Piti ihan vaan napsaista omasta silmästä kuva, vihreät kun ovat, mutta.. muutaman minuutin pikajutusta tuli tunnin rupeama.
Räps, ensimmäinen kuva;
- Aargh, mun silmähän on ihan turvoksissa, ja ei kun silmänympärysvoidetta etsimään - sitä mikä vähentää turvotusta ja tummuutta silmien alla...I wish.

Räps, toinen kuva;
- Apuaaa, kauheet kulmakarvat, näytän ihan Brezneviltä... nyppimään.

Räps, kolmas kuva;
- punoittava kulma, ripsetön silmä... huoh.. ei tästä tuu mitään.

Räps, neljäs kuva;
- tän kyllä laitan, tuli mikä tuli...vähän photarilla korjailen.
Katselin tulosta näytöltä hyvin hämmentyneenä, olenko se muka minä... ja ratkean nauruun. Mitäs menin ottamaan kuvan liian läheltä ja ilmekin asiaankuuluvan vakava. Tämähän on siis to-del-la vakava asia. - Hymy peppuun!

Ripsivärituhrinnan ja pienen kuvanmuokkauksen jälkeen pyyhin hikeä otsalta ja päätän, että tämä se nyt on ja piste. Kuva ei tee oikeutta omintakeiselle iriksen meripihkapilkutukselle, mutta se silmän vihreys näkyy - ja sehän oli tarkoitus uskokaa pois.