Huh hellettä

No nyt sitä sitten saadaa hellettä niin että tuntuu.

Ensin aina odotellaan ja maristaan, kun vettä vaan sataa ja on kylmä - toivotaan aurinkoa ja lämpöä. Kun sitä lämpöä sitten tulee (rajansa voisi tietysti olla silläkin) sitten valitellaan, kun on niin kuuma ja aurinkokin paistaa silmiin.

Voisikohan sitä joskus olla asioihin tyytyväinen ihan sellaisenaan, mitään muuttamatta. Nautiskellaan tästä auringosta ja lämmöstä nyt kun sitä saa, joutaa sitä sitten talvella taas palelemaan. Sadekin on tietysti hyvä asia, ilma on helpompaa hengittää, ja luonto saa piristystä...eiköhän sitäkin saada ajallansa.

Ihan paska juttu

Olenhan minä maininnut Anarkian uteliaisuudesta...enkös olekin.
Taas tuli huomattua, ettei sillä todellakaan ole minkäänlaisia rajoja.
Tässä männäviikolla "säästöpossu" alkoi ilmoittelemaan täyttymisestään kurluttavan äänen muodossa kun vessa vedettiin.
Hetimiten laukkasin ravistelemaan sohvaperunamiestä ja komensin tutkimaan asian. Tottahan halusin tietää tarvitaanko Kodin Putkimiestä vaiko paskakuskia. Sohvaperunamies lupasi tutkia asian... no tiedättehä - ehkä viikon päästä.
Siinä se sohvalla asiaa tuumaili oikeen pitkän kaavan mukaan, eikä toiminnasta tietoakaan.

Parin päivän päästä huomautin uudelleen asiasta ilmoittamalla, ettei vessaan ollut kohta asiaa kakkoselle kun kumisaappaat jalassa. Anarkia sattui olemaan kuuloetäisyydellä ja ilmoittautui heti vapaaehtoiseksi säästöpossun tutkintaan!
- Mennää iskä... tuu jo..mennää nyt, ala tulla, mä haluun nähä.
Sohvaperunamiestä yökötti jo pelkkä ajatuskin ja Anarkia oli intoa pursuten jo menossa.
- Tuu nyt iskä, mä tuun sun mukaan, mä voin kattoo, ei sun tarvi...nostat vaa kantta..
No saihan se sp-mieskin itsensä lopulta ylös ja otti rohkaisua muutamasta karhusta ennen varsinaista actionia. Siellä ne sitten isä ja tytär mittailivat pihalla takamukset pystyssä paska-kasan korkeutta ja totesivat, että täynnä on ja putki jo tukossa sen vuoksi.

Käsittämätön lapsi minulla siis, kenellä muulla on teini-ikäinen tytär joka haluaa tutkia viemärikaivon sisältöä?!

1 kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa

Mahtaisko tästä kuvasta saada irti 100 sanaa, tuhat vaikuttaisi liioittelulta.
Kommentteihin voipi niitä sanoja lisätä.


Muokkausta...
Kuvassa muuten keikkuupi Calista Flockhart eli kaikkien tuntema "Ally McBeal".

Ystävyysanarkiaa

Ihmetellen olen seuraillut Anarkian ystävyyssuhteita, niistä ei tunnu dramatiikkaa puuttuvan. Siinä ovat kyseessä sellaiset luonnonvoimat, ettei Anarkiankaan kova luonne tahdo sitä kestää, itku on usein herkässä - ja voimasanat.

3 tytön muodostama "Bermudan kolmio" aiheuttaa jatkuvasti onnettomuutta, suuntaan jos toiseenkin. Kaksin aina kaunihimpi pätee tässäkin, pariton lukumäärä on mahdoton yhtälö yhdessä olemiseen. Se joka tästä kolmiosta vuorollaan pudotetaan pois, tuntee olonsa poikkeuksetta hylätyksi. Anarkiakin saa aina oman vuoronsa, vaikkakin harvakseltaan - ja juuri nyt on meneillään Anarkian eristysviikko.

Sen pystyi lukemaan tytön synkiltä kasvoilta ihan kysymättäkin, että jotain on pielessä. Kun puhelin ei soi ihan entiseen tapaan ja Anarkia viihtyy yksikseen kotona mököttämässä, ei ole vaikea arvailla miksi. Turha on yrittää lohdutella ja ymmärtää - "et sä tajuu.. mee pois", on vakiovastaus, ja Anarkiasta huokuu synkkä suru.

Epäilys kaivertaa sisintä, ja usein Anarkia uskotteleekin itselleen, että häntä ei enää huolita mukaan lainkaan vaan hänet on tuomittu olemaan yksin loppu ikänsä. Tytöt varmasti puhuvat jotain pahaa Anarkiasta, nyt kun hän ei ole paikalla - ja olo synkistyy entisestään. Syntyy kasakaupalla tummia piirroksia murheellisen musiikin säestyksellä.

Kotona saa jokainen tuta Anarkian pahasta olosta, ystävällistä sanaa ei suusta tule ja riita rakennetaan vaikka väkisin. Tulee usein mieleen se lause , - Ei kukaan sinua huomaa, ellet itse mene mukaan(kirjasta; Kuka lohduttaisi Nyytiä) - mutta luulen, että se on parasta jättää sanomatta. Ei Anarkia halua muiden seuraan.. kelvollisia ovat vain ne kaksi.

En muista itselläni koskaan olleen samanlaista, tai ehken ahdistunut yksinolosta niin paljon. Jos ei kavereilla ollut aikaa, keksin kyllä muutakin tekemistä... miksei sitten Anarkiakin? Enkä muista hautoneeni vainoharhaisia ajatuksia ystävien keskinäisistä supinoistakaan, vai olenko unohtanut tällaiset ikävät muistot aivan harkiten.

Onneksi tämän kaiken tietää olevan ohimenevää, huomenna voi kaikki jo olla toisin, unohdetuksi jää joku toinen... ei kai tällaistakaan haluaisia toivoa, mutta minkäs teet.

Me, myself and I

Itsekeskeinen, itsepäinen, itseironinen, itsekäs (vai olikos se jo sanottu). Tuntui jotenkin, että olen viime aikoina elänyt liikaa toisten ehdoilla, joten päätin harjoittaa minäboostausta.
Osaanhan minä olla itsekäs ihan ilman erityistä pönkittämistäkään... oikeastaan olen aivan älyttömän itsekäs... unohdan sen vaan toisinaan. Sitten se oma-minä nostaa taas rumaa karvaista päätään ja ottaa haltuunsa sen mikä sille kuuluu, eli kaikki. Elämä vaan ei aina ole samaa mieltä vaikka kuinka HALUAN! ja TAHDON!

Ehkä tästä jotain etujakin on ollut, ensimmäisen kerran pitkään aikaan pääsin tänään istumaan valmiiseen pöytään, ei tarvinut kun vähän käydä söhläämässä (kun en osaa pitää näppejäni erossa) hellan ääressä. En voi nimittäin sietää, että asioita tehdään "väärällä" tavalla. Ne pitää tehdä niinkun minäkin, eikä sovelleta.

Ei sohvaperuna ruokaa tehnyt - eikä Hysteria, Mysteria tai Anarkiakaan - vaan ainoa joka ei vielä uskalla kapinaan nousta... Hysterian kihlattu, talon ainoa poika. (Perunahan ei ole enää poika vaan mies...isolla mahalla.)

Kihlattu on oppikirja esimerkki ADHD:sta joten kutsuttakoon sitten täällä vaikka Addiksi. Jopa minä - kiltti ihminen, hermostun Addille välillä, se kun ei osaa olla hetkeäkään paikallaan, ja jos muu ei liiku niin suu sitten ainakin.

Mutta takaisin siihen tärkeimpään eli minuun. Rauhallinen minä on ehkä hetkellisesti vajonnut uinumaan ja se räyhä-minä on ollut enemmän esillä - se joka vaatii ja haluaa. Ei hormoneja ei, niitä ei nyt tähän sotketa - tämä on ihan jotain muuta.
Ajatuksia tämä kuitenkin sotkee, en tahdo saada yhtään selkeää lausetta aikaiseksi.

joten alter ego hiljenee hetkeksi...

Haastettu

Tämä on sitten Helunan ansiota.
Kokeile oman nimen kirjaimilla ja katso mitä selviää. Haasta lopuksi kaksi ystävääsi.

A : You like to drink.
B : Everyone wants you.
C : You are really silly.D : You like to drink.
E : Damn good kisser.
F : You are dead sexy.
G : You never let people tell you what to do.
H : You have a very good personality and looks.
I : You are great in bed.
J : People adore YOU!
K : You're wild and crazy.
L : Everyone loves you.
M : Best kisser ever.
N : You like to drink.
O : Awesome kisser.
P : You are popular with all types of people.
Q : You are a hypocrite.
R : Fuckin crazy.
S : Easy to fall in love with.
T : You're loyal to those you love.
U : You really like to chill.
V : You are not judgmental.
W : You are very broad minded.
X : You never let people tell you what to do.
Y : Best g/f b/f anyone could ever ask for.
Z : Always ready.

* * * * * * *

K : You're wild and crazy.
O : Awesome kisser.
R : Fuckin crazy.
P : You are popular with all types of people.
P : You are popular with all types of people.
U : You really like to chill.

Ja minun haasteeni iskee kahteen ensimmäiseen kommentaattoriin ;-)
(..ja nyt sitten tietty ei kukaan kommentoi yhtään mitään, omia kommentteja ei lasketa)

Vihreäsilmämeemeilyä

Johan meni helppo asia vaikeaksi.
Huomasin, itsessäni uuden piirteen - osaan olla turhamainen.

Piti ihan vaan napsaista omasta silmästä kuva, vihreät kun ovat, mutta.. muutaman minuutin pikajutusta tuli tunnin rupeama.
Räps, ensimmäinen kuva;
- Aargh, mun silmähän on ihan turvoksissa, ja ei kun silmänympärysvoidetta etsimään - sitä mikä vähentää turvotusta ja tummuutta silmien alla...I wish.

Räps, toinen kuva;
- Apuaaa, kauheet kulmakarvat, näytän ihan Brezneviltä... nyppimään.

Räps, kolmas kuva;
- punoittava kulma, ripsetön silmä... huoh.. ei tästä tuu mitään.

Räps, neljäs kuva;
- tän kyllä laitan, tuli mikä tuli...vähän photarilla korjailen.
Katselin tulosta näytöltä hyvin hämmentyneenä, olenko se muka minä... ja ratkean nauruun. Mitäs menin ottamaan kuvan liian läheltä ja ilmekin asiaankuuluvan vakava. Tämähän on siis to-del-la vakava asia. - Hymy peppuun!

Ripsivärituhrinnan ja pienen kuvanmuokkauksen jälkeen pyyhin hikeä otsalta ja päätän, että tämä se nyt on ja piste. Kuva ei tee oikeutta omintakeiselle iriksen meripihkapilkutukselle, mutta se silmän vihreys näkyy - ja sehän oli tarkoitus uskokaa pois.